Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2015.

Vuoden viimeinen lenkki

Kuva
Vielä ehdin lenkille vuoden viimeisen päivän kunniaksi! Sää oli miellyttävä: elohopea nollan tuntumassa mutta ei lainkaan vetistä. Lunta ei edelleenkään ole kuin aavistus, joten tavalliset lenkkarit pitivät hyvin.
Yhdistin lenkkini kauppareissuun: ostosten teon jälkeen mies ajoi autolla kotiin ja minä jäin juoksemaan. Ratkaisu olikin mukava, sillä en tykkää kauheasti siitä, että juoksen paikasta A paikkaan B ja sitten takaisin.
Matkaa kertyi 9,5 kilometriä, aikaa kului vajaat seitsemän minuuttia tunnin päälle. Keskinopeus oli 7:01. Sykkeestä ei ole tietoakaan, sillä unohdin sykevyön sensorin kotiin. Mutta sepä olikin mukavan vapauttavaa!
Tästä on hyvä fiilis jatkaa päivää kohti vuoden vaihtumisen juhlistamista. Iloista vuodenvaihdetta!

Kinkunsulatusta

Kuva
Joulu mennä jollotti ilman suurempia liikuntoja. Tarkoitus oli kyllä hyvä, mutta sää oli joulupyhinä sellainen, että en saanut pakotettua itseäni lenkille: joulupäivänä satoi jäistä vettä kaatamalla ja tapaninpäivänä tuuli niin, että en nähnyt tarpeelliseksi lähteä taistelemaan tietäni eteenpäin puuskatuulissa.
Sunnuntaina olikin sitten viimein pienen kinkunsulatuslenkin aika. Alkoikin jo tuntua siltä, että on pakko päästä lenkille, mutta ymmärrettävästi askel ei ollut kovin kevyt, kun jouluherkut painoivat matkassa mukana. Juoksin puolessa tunnissa hieman reilut neljä kilometriä keskisykkeellä 149. Ei kovin mairitteleva suoritus, mutta kelpaa.
Eilen kävin taivaltamassa seitsemän kilometriä vajaassa tunnissa, keskinopeudeksi tuli 7:51/km. Ei mikään huikea suoritus tuokaan, mutta vahdin haukkana sykkeitä ja isompia ylämäkiä kävelin, jotta syke ei olisi noussut kovin korkeaksi. Keskisyke oli lopulta 139, treenikoonnissa Polar Loop väitti maksimisykkeeksi 183, jota en käyrältä löytänyt …

Rapa roiskui adventtina

Kuva
Voihan vetinen joulukuu! Jouluun ei ole enää monta yötä, mutta niin vain sain eilen pienellä lenkilläni väistellä vesilammikoita ja rapaa - enkä aivan kuivin jaloin onnistunut kotiin pääsemään. Lämmintä oli seitsemän astetta, joten juoksuasuksi riittivät trikoot, pitkähihainen paita ja ohut takki. Eipä uskoisi, että on joulukuu.
En ehtinyt kovin pitkää lenkkiä tehdä, mutta vajaa puoli tuntiakin on parempi kuin ei mitään. Tämä pitäisi muistaa silloinkin, kun liikkumattomuutta tulee perusteltua sillä, että ei ole aikaa. Ja vaikkei aikaa ollut tolkuttomasti, tuli lenkistä silti hyvä olo.
Juoksin tarkoituksella hyvin hitaasti, ja matkaa kertyi hieman yli kolme kilometriä. Keskisyke oli 130, mihin olin erittäin tyytyväinen: välillä tuntuu, että syke kimpoilee ylös, vaikka kuinka yrittäisin edetä maltilla. Eikä maksimisykekään ollut kuin 147, vaikka matkalla oli pari isompaa ylämäkeä.
Joulutohinaa on ilmassa, mutta toivon ehtiväni vähän pidemmälle lenkillä vielä ennen joulua.

Viikko jouluaattoon - lenkiltä mielenrauhaa

Kuva
Joulukuu ei ole vielä ehtinyt osoittautua minkäänlaiseksi aktiivisuuden huipentumaksi, mutta tänään päätin käydä juoksemassa pidemmän lenkin alkuviikon minipyrähdyksien jatkoksi. Olipa hyvä, että päätin.
Viimeiset pari, kolme viikkoa ovat olleet monin tavoin uuvuttavia. Taaperon sairastumisesta seurasi katkonaisia öitä, jotka aiheuttivat univelkaa, joka puolestaan toi mukanaan ärtymystä. Työpaikan säästöpuheet ovat aiheuttaneet huolta ja horjuttaneet mielenrauhaa, eikä ennuste mustasta joulusta ole erityisemmin mielialaa kohottanut: toivoisin niin lunta valaisemaan maisemaa.
Tänään lunta oli maassa hieman, kun aamulla suuntasin lenkille järven ympäri. Se loi miellyttävää rauhan tuntua ympärilleni, ja nautin suunnattomasti luonnon läheisyydestä. Nouseva aurinko värjäsi taivaanrannan tummanpunaiseksi, järvi oli pukeutunut ohueen talviasuun ja pieni lumikerros peitti asfaltin jalkojeni alla. Spotifyn joulumusiikkilista loi asiaankuuluvaa tunnelmaa. Arkihuolet ainakin pienenivät lenkin v…

Kokemuksia Polar Loop -aktiivisuusrannekkeesta

Kuva
Pakko kai se on tunnustaa, että Polar Loop -aktiivisuusrannekkeesta ja minusta ei ystäviä tule. Parin, kolmen kuukauden käyttökokemus on aiheuttanut sen verran turhautumista ja ärsyyntymistä, että ehkä teidemme on aika erota.

Suurin ongelma aktiivisuusrannekkeessa on se, että hän ei vaikuta tunnistavan todellista aktiivisuuttani ollenkaan luotettavasti. Hyvin usein ranneke tulkitsee minun istuvan, vaikka todellisuudessa seison. On melkoisen ärsyttävää saada Loopilta kehotus nousta jaloittelemaan siinä vaiheessa, kun olen seisonut ja jopa liikuskellut toista tuntia. Oheinen kuva marraskuulta on hyvä esimerkki: Töissä pystyn pääsääntöisesti päättämään, istunko vai seisonko, ja yleensä vältän istumista. Marraskuisena perjantaina Loop tulkitsi minun istuvan kahteen kertaan liian pitkään ja mätkäisi passiivisuusleiman, vaikka todellisuudessa työtuolillani istui vain minun laukkuni.

Tänään olin jouluostoksilla kello 10-12 ja mitä sanoo Polar Loop? Hänen mielestään olen shoppailun lomassa i…

Sadetta ja koiran palauttamista kotiin

Kuva
Joulukuu on lähtenyt lenkkeilyn suhteen nihkeästi liikkeelle. Taaperon sairastaminen on tarkoittanut katkonaisia öitä, mikä puolestaan on tarkoittanut väsymystä. Sadesää ei ole oloa helpottanut, mutta torstaina kävin puolen tunnin lenkillä ja taivalsin neljä kilometriä.

Päätin jo hyvissä ajoin juhlistaa itsenäisyyspäivää jonkinlaisella lenkillä, vaikka myrskyäisi kuinka. Pahemmin ei myrskynnyt, vettä satoi, mutta sää ei itse asiassa kuitenkaan ollut yhtään hassumpi.

Olo olisi kyllä voinut olla parempi. Juoksin seitsemän kilometriä keskinopeudella 6:34, ja jalat kulkivat kepeästi. Henki ei kuitenkaan kulkenut kevyesti, samaa ongelmaa havaitsin jo torstaina. Ei varsinaisesti hengästyttänyt mutta oli sellainen olo, kuin happi ei kulkisi aivan perille saakka. Lenkin jälkeen tuntui pitkään siltä, että kurkussa on pala. En yhtään tiedä, mistä moinen johtuu.

Itsenäisyyspäivän lenkkiini toi pientä vaihtelua yllättävä seuralainen: kesken kaiken huomasin, että takaani vierelleni ryntäsi ajokoi…

Marraskuun liikkumisista

Kuva
Marraskuussa tuli liikuttua ihan mukavasti niin kotiseudulla kuin hieman ulkomaillakin. Kuukauden liikkumisissa painottui odotetusti juoksu, ja kilometrejä kertyi yhteensä 128 kilometriä. Lokakuuhun nähden kilometrimäärä on noususuuntainen - edelliskuussa juoksin vain 83 kilometriä - joten olen tyytyväinen. Edes lumisade ei menoani pysäyttänyt, vaikka etukäteen muuta pelkäsin, ja nyt maisema onkin taas lumeton ja harmaa.

Marraskuun ensimmäiselle viikolle osui matka Strasbourgiin, ja kilometrejä kertyi yhteensä hieman vajaat 30. Toisella viikolla juoksin 32 kilometriä ja kolmannella viikolla 33. Sain myös kiskottua itseni kerran kuntosalille: tein kuntovalmentajani laatiman saliohjelman, ja se tuntui kyllä tehokkaalta ja toimivalta. Salille meneminen vain tuntuu olevan melkoisen nihkeää. Tiedän, että olisi hyvä harjoittaa lihaskuntoa salitreenillä, mutta silti sen vain mieluummin jättää väliin.

Marraskuun viimeisellä täydellä viikolla kilometrimäärä oli edelleen pienesti nousujohteine…

Tähänastisen elämäni pisin lenkki

Kuva
No niin, lumi tuli ja lähes suli. Huomenna ei varmaan ole enää lumesta enää tietoakaan, mutta ehdittiin valkeudesta sentään hetki nauttia.

Sää ei ollut kovin virkistävä, kun painelin lenkille, mutta minkäs teet. Olin päättänyt etukäteen juosta 15 kilometriä, menipä siihen kuinka kauan aikaa tahansa. Joku kommentoi jossain (epämääräisyyden juhlaa ilmaisussani), että jos jaksaa juosta 15 kilometriä, jaksaa juosta myös puolimaratonin. Kaipasin hieman uskonvahvistusta, sillä on ollut vähän sellainen olo, että syyskuisen kisan kymmenen kilometrin juoksun jälkeen ei ole kauhean paljon tapahtunut eikä ainakaan vauhti ole kasvanut, vaikka olen juossut aika säntillisesti 3-4 kertaa viikossa. Niinpä järjestin itselleni pienen juoksutestin tähtäimessäni juosta 15 kilometriä. Etukäteen ajattelin, että jos taivallan matkan tunnissa ja kolmessa vartissa, olen tyytyväinen.

Aivan kaikki lumi ja jää eivät olleet reitiltäni sulaneet, vaan paikoin jalat lipsuivat ikävästi. Jouduin myös tekemään väistöl…

Lunta ja liikuntaa

Kuva
Tulihan sitä lunta viimein, ja kunnolla tulikin. Hieman pelonsekaisin tuntein olen lunta odotellut, sillä olen miettinyt, kuinka lenkkeilyni käy, kun on valkea peite maassa. Tänään tulikin aika lähteä testaamaan lenkkareiden pitävyyttä, kun olin ensin aamupäivällä tehnyt puoli tuntia lumitöitä ja käynyt taaperon kanssa pulkkalenkillä.
Juoksin normaaleilla lenkkareillani, ja vähän mietitytti, kuinka pitoa löytyy. Pakkasta oli aste, pari, eivätkä tiet olleet aivan liukkaimmillaan. Silti tuntui oudolta juosta, kun tähänastiset lenkkini olen kaikki tehnyt sulan maan aikana. Joissain kohdin jalat lipsuivat hieman, mutta liukastumista ei tarvinnut pelätä. 
Vaikka pakkasta oli vähän, oli ulkona kylmä ikävän viiman takia. En varmaan ole koskaan ennen juoksemaan lähtöä palellut niin paljon kuin tänään! Ehdin jo miettiä, tulinko pukeneeksi liian vähän vaatetta ylleni, mutta onneksi pian alkoi lämmetä. Ja onneksi jätin juoksutrikoiden päälle toiset housut, ilman niitä olisi varmasti ollut liian ky…

Reippailua räntäsateessa

Kuva
Kun ulkona sataa räntää ja vettä vuorotellen, tuulee ja elohopea on nollassa, valmistaudun lenkille ja hämmästytän - jälleen kerran - itseni. Ei käy mielessäkään jättää lenkkiä väliin, vaikka sää ei suosi. Huomio tekee minut iloiseksi ja luo uskoa siihen, että ehkä sittenkin saan harrastukseni pysymään hengissä, vaikka talvi tunkee päälle.
Iloiseksi tekee sekin, että juoksu tuntuu kevyeltä. Ensimmäisen vartin juoksen hyvin maltillisesti: vauhti 7:43/km ja syke pysyy koko ajan 120-130:n tietämissä. Sitten otan kolme kolmen minuutin vetoa, kunkin jälkeen pari minuuttia palauttelua ja lopuksi kymmenisen minuuttia hölkkää. Nopein kolmeminuuttinen menee vauhtia 5:19/km, ja koko lenkin vauhdiksi muodostuu 6:59/km. Keskisyke 152, maksimisyke 183, kokonaismatka kuusi kilometriä.
Eikä haittaa sade, kylmyys tai tuuli. On vain hyvä fiilis.
Hyvä fiilis vain jatkuu, kun myöhemmin huomaan, miten lenkkeily toi energiaa päivään. Jaksan paremmin, olen paremmalla tuulella ja ja yleisesti ottaen olo on…

Kun jalat painavat ja juoksu ei kulje

Kuva
Kyllä oli nihkeää juokseminen tänään. Olin päättänyt juosta hieman pidemmän lenkin, kun sattui sellaiseen olemaan aikaa, ja etukäteen mietin, miten mukavaa on hölkätä kaikessa rauhassa.
No ei ollut mukavaa, ainakaan alkuun. Ensimmäiset pari kilometriä jalkoja painoi ihan kunnolla. Puoli tuntia juostuani mietin, että järkeähän tässä ei ole, en jaksa, haluan lopettaa. Olin kuitenkin onneksi matkalla järven ympäri, joten lopettaminen ei ollut edes vaihtoehto: olisin joutunut kävelemään monta kilometriä päästäkseni takaisin lähtöpisteeseen, eikä ajatus juuri houkutellut.
Siinä ärsyyntyneenä ehdin mietiskellä syitä siihen, miksi juokseminen on pitkästä aikaa niin hankalaa. Eikä syitä tarvinnut kauan haeskella, vaan aika nopeasti mieleeni tuli: Edellisillan herkkuöverit tuskin edesauttoivat lenkin keveyttä.Huonosti nukuttu yö (syynä varmaan herkkuöverit) ei ehkä helpottanut hommaa yhtään.Yleisnuutunut olo (taustalla kaksi edellistä syytä ja marraskuu - tarvitseeko sanoa enempää?).Kovin vähä…

Voihan marraskuu!

Kuva
Enpä muista, onko marraskuu aiemmin ottanut yhtä koville kuin tänä vuonna. Väsyttää, tekee mieli makeaa, sohva houkuttelee puolensa ja lähteminen ulos tuntuu vaikealta. Valoa ei juuri ole, ja aamun tv-uutisissa todettiin, että harmaa ja sateinen sää jatkuu.

Kaipaan auringonpaistetta enkä pahastuisi, jos hieman lämpöäkin olisi tarjolla.

Mutta marraskuu on, mitä on. On kai vain yritettävä tarpoa eteenpäin niissä olosuhteissa, jotka ovat tarjolla. Virittelen valoja ympärilleni, yritän mennä nukkumaan ajoissa ja komennan itseni liikkeelle, vaikka kodin lämpö houkuttelee tihkusateiseen ulkoilmaan verrattuna huomattavasti enemmän.

Ehkä keinoistani on jopa apua. Eilen kävin ennen työpäivän alkua lenkillä, vaikka oli harmaata ja sateista. Ensin ajattelin odottaa, että valo vähän lisääntyisi, mutta olisin odotellut turhaan: päivä ei juuri valoisammaksi missään vaiheessa muuttunut.

Lenkillä huomasin jotain tärkeää: marraskuun ankeudestakin voi löytää kauneutta. Peilityyni järvi, talveen valmis…

Lenkillä Strasbourgissa

Kuva
Työmatka vei Strasbourgiin, ja edustusmekon lisäksi pakkasin matkalaukkuun lenkkikamppeet, jos vaikka sattuisin ehtimään (lue: saamaan itseni ajettua) lenkille. Melko kiivastahtisista päivistä huolimatta tai juuri niiden vuoksi kävin sekä perjantaina että tänään lauantaina hölkkäämässä vähän kauniin ranskalaiskaupungin kaduilla, teillä ja puistossa. Matkaväsymykseen, (liialliseen) istumiseen ja runsaaseen ruokailuun liikunta onkin oivaa vastalääkettä!

Ehkä matkaväsymys ja hektiset päivät kuitenkin painoivat jonkin verran jaloissa. Perjantaiaamuna juoksin 50 minuuttia, matkaa taittui hieman yli seitsemän kilometriä. Keskisyke oli 150, jalat painoivat eikä keveydestä ollut kuin aavistus matkassa mukana. Joka tapauksessa nautin vaihtuvista maisemista, kauniista joenvarresta ja upeista, vanhoista rakennuksista, joita matkani varrelle osui. Erityisen vaikuttavaa oli juosta Strasbourgin katedraalin ohitse: 1400-luvulla valmistunut rakennus on valtava ja vaikuttava.

Tämän aamun lenkin jätin…

Marraskuun alun pidempi lenkki

Kuva
Oi, mikä aamu! Ihanan raikas ilma, lämmintä seitsemän astetta, auringonpaistetta. Hieno ulkoilu- ja lenkkeilysää!

Vähän kuin huomaamatta tulikin sitten kauniissa säässä vedettyä minun mittapuuni mukaan pitkä lenkki. Puolentoista tunnin aikana matkaa taittui hieman yli 12 kilometriä, eli keskinopeus oli suurin piirtein 8 km/h. Keskisyke oli 144, tosin sykemittarin mukaan maksimisyke oli 200 ja muutenkin mittarin mukaan matkalle osui pari tosi korkeaa sykepiikkiä. En tiedä, mistä moiset tulivat, kun meno oli tasaisen mukavaa koko ajan, enkä juuri edes hengästynyt ylämäissäkään, vaan pidin vauhdin tarkoituksella leppoisana.

Joka tapauksessa lenkistä jäi todella hyvä mieli. Fiilis oli koko ajan hyvä, vaikka kymmenen kilometrin täyttyessä tuli pieni väsymyksen hetki. Se meni nopeasti ohi, ja jaksoin hyvin. Samalla luottamus omiin kykyihin kasvoi taas hitusen verran: jos keväällä joku olisi sanonut, että juoksen syksyllä puolitoista tuntia nautiskellen ja fiilistellen, olisin nauranut katk…

Marraskuun aloitus

Kuva
Olin eilen hieman huolissani siitä, kuinka lenkkeilyn käy, kun marraskuu koittaa ja pimeys vain lisääntyy. Ainakin nyt näyttää hyvältä: minulla oli mahdollisuus käydä lenkillä jo aamupäivällä; oli aurinkoista; seitsemän asteen lämpötila oli oivallinen lenkkeilyyn, vaikka alkuun käsiä hieman palelikin (unohdin käsineet kotiin).

Juoksin 45 minuuttia hyvin kevyesti, syke pyöri 135:n kieppeillä, alkuun alle 130. Loppuun otin muutaman kuudenkymmenen metrin vedon, jolloin syke nousi hetkellisesti 170:n tuntumaan. Alkuun jalkoja painoi ikävästi - ehkä viikonlopun herkuttelut painoivat jaloissa - mutta loppuosa lenkistä meni oikein mukavalla tuntumalla.

Matkan kokonaispituudeksi tuli hieman yli kuusi kilometriä, eli maltillisella vauhdilla mentiin.

Nautin oikein paljon siitä, jos pystyn käymään lenkillä valoisaan aikaan päivällä. Tähän aikaan vuodesta valoa ei muutenkaan ole liikaa, joten aina on plussaa, jos pystyy pienenkin osan valoisasta ajasta olemaan ulkosalla. Erityistä luksusta on, j…

Lokakuun lenkit

Kuva
Lokakuuhun osui lomamatka, joka verotti lenkkeilyä. Vakaista aikomuksista huolimatta en saanut lähdettyä reissussa erikseen lenkille, vaikka muuten tuli käveltyä paljon - pari kertaa tuli kiivettyä noin 700 rapun portaat ylös, joten hengästymistäkin matkaohjelmaan mahtui.

Tuosta viikon lenkkitauosta huolimatta lokakuussa tulin juosseeksi yhteensä 83 kilometriä, ja siihen olen tyytyväinen. Tajusin nimittäin, että syyskuussa juoksin vain 77 kilometriä - nousujohteiselta menoni siis näyttää. Aktiivisesti en ole kilometrimääriä ylös kirjannut, nuo kokonaismäärät laskin SportsTrackerin avulla. Ehkä jatkossa tulee enemmän seurailtua matkojen pituuksia, kuka tietää.

Keskivauhtini ovat varsin maltillisia: 7,6-9,5 km/h. Malttia olen saanut juoksuuni sykemittarin avulla, ja luulen, että ennen mittarin hankintaa tulin juosseeksi peruskuntolenkkejä turhan vauhdikkaasti. Aiemmin mittailinkin lähinnä saavutettuja kilometrejä verrattuna käytettyyn aikaan ja pyrin aina parantamaan, mikä ei varmasti …

Apua selkävaivoihin

Kuva
Sain syyskuussa selkäni kunnolla jumiin. Syitä on varmaan monia: kesäloman jälkeen työt alkoivat mutta työergonomia oli lomalla unohtunut, elämäni ensimmäiseen liikuntatapahtumaan valmistautuessani keskityin pari viimeistä viikkoa juoksemiseen ja jätin kuntosalitreenit väliin, nukuin huonossa asennossa, kannoin taaperoa väärällä tavalla ja niin edelleen. Seurauksena jumista sain vahvan särkylääkekuurin lihasrelaksantteineen ja lähetteen fysioterapeutille. Itse järkeilin niin, että paras apu taitaa kuitenkin löytyä liikunnasta, kunhan saan kivut ensin kuriin.

Niinpä hakeuduin kuntovalmentajan pakeille. Kunnon Pysäkin Kaisalle kerroin vaivani ja mietin, olisiko taustalla huono juoksuasento tai huono lihas- tai peruskunto. Ensimmäisessä tapaamisessa varmistui, että mistään näistä ei ole kyse, vaan ongelmana saattaisi olla huono taipuvuus. Tämän vahvisti myöhemmin fyiosterapeutti toteamalla, että taipuvuuteni ei ole vain huonoa vaan suorastaan surkeaa!

Mikäpä sitten avuksi? Olen saanut K…

Jälleen uusi juoksublogi

Kuva
Vähän jännittää. Olen juossut puolisen vuotta, lähinnä yksin ja vaivihkaa. Ajatus blogista on muhinut mielessä jo pitkän aikaa, mutta vasta nyt tartun asiaan: aika on siis kypsä. Kahden vuoden ikäinen kirjablogi saa nyt sisarekseen juoksublogin, ja vaikka bloggaaminen tuttua onkin, silti vähän jännittää.

Miksi jännittää? Ehkä ainakin siksi, että juokseminen on tähän saakka ollut aika lailla ikioma juttuni, josta monikaan ei ole tiennyt. Nyt harrastukseni muuttuu askeleen verran julkisemmaksi - ehkä, jos blogini lukijoita saa. Samalla tulen lausumaan ääneen tavoitteita, jotka ovat tähän saakka majailleet lähinnä omassa päässäni. Mitä tästä tulee, saa nähdä. Toivottavasti lenkkarit vievät edelleen kohti uusia maisemia ja elämyksiä.

Tervetuloa mukaan lenkeilleni!