Lenkillä Strasbourgissa

Perjantaiaamun lenkkimaisemaa.
Työmatka vei Strasbourgiin, ja edustusmekon lisäksi pakkasin matkalaukkuun lenkkikamppeet, jos vaikka sattuisin ehtimään (lue: saamaan itseni ajettua) lenkille. Melko kiivastahtisista päivistä huolimatta tai juuri niiden vuoksi kävin sekä perjantaina että tänään lauantaina hölkkäämässä vähän kauniin ranskalaiskaupungin kaduilla, teillä ja puistossa. Matkaväsymykseen, (liialliseen) istumiseen ja runsaaseen ruokailuun liikunta onkin oivaa vastalääkettä!

Strasbourgin katedraalia.
Ehkä matkaväsymys ja hektiset päivät kuitenkin painoivat jonkin verran jaloissa. Perjantaiaamuna juoksin 50 minuuttia, matkaa taittui hieman yli seitsemän kilometriä. Keskisyke oli 150, jalat painoivat eikä keveydestä ollut kuin aavistus matkassa mukana. Joka tapauksessa nautin vaihtuvista maisemista, kauniista joenvarresta ja upeista, vanhoista rakennuksista, joita matkani varrelle osui. Erityisen vaikuttavaa oli juosta Strasbourgin katedraalin ohitse: 1400-luvulla valmistunut rakennus on valtava ja vaikuttava.

Tämän aamun lenkin jätin tarkoituksella lyhyeksi edellispäivän kokemusten jälkeen. Puolisen tuntia, neljä kilometriä ja siinä se. Vedin välissä pari satunnaista kovempaa pätkää, joten maksimisyke oli peräti 182. Keskisyke oli 147 - lukema tosin on jonkin verran todellisuutta alhaisempi, sillä kävelin sekä ennen ja jälkeen juoksun kymmenisen minuuttia.

Lauantaiaamun juoksureittivalintani ei onnistunut aivan edellispäivän tapaan. Fiksuna tyttönä katsoin kartasta, missä on vihreää, ja päädyin hölkkäämään kohti Les Jardins Du Fosse Des Remparts -puistoa kohti. Ensin päädyin rautatieaseman taakse, missä tietäni reunustivat betoniset varastorakennukset ja piikkilanka-aidat. Sitten törmäsin joukkoon asunnottomia romaneja, jotka lämmittelivät avotulen ääressä. Puistoa en voi kehua siistiksi, mutta hieman mieltäni helpotti, kun huomasin toisenkin lenkkeilijän siellä. En siis ollut ainoa. Erityisesti ilahdutti vanhempi ranskalainen herrasmies, joka kohteliaasti sanoi Bonjour, kun juoksin hänen ohitseen.

Joka tapauksessa oli hyvä, että pakkasin lenkkarit mukaan. Näin kaupungista paikkoja, joihin en muuten varmaankaan olisi päätynyt, ja sain purettua reissuväsymystä ja matkaturvotusta lenkeilläni. Tämän viikon hölkät taitavat nyt olla tässä: palaan kotiin keskellä yötä, joten keskityn keräilemään voimiani ja viettämään aikaa lasten kanssa. Niin, ja joku ajatus varmaan suodaan isänpäivällekin.

Kommentit

  1. Reissussa lenkkeily on kyllä parasta! Hienoa eträ nipistit hektisen ohjelman keskellä itsellesi aikaa lenkkipolulla. Eksymiset vähemmän mielyttäviin paikkoihin kulostaa tutulta. Juoksin kerran Norrköpingissä elämäni nopeimman 7 kilsan pätkän. Pilkkopimeässä reittivalinta ei osunut nappiin. Harvoja kertoja jolloin mua on todella pelottanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, etten ole ainoa harhailija. :) Muuten juokseminen on kyllä mainio tapa tutustua matkakohteisiin, eikä haittaa, vaikka tutut maisemat välillä vaihtuvat toisiksi.

      Poista

Lähetä kommentti