Reippailua räntäsateessa


Sorsat eivät olleet säästä moksiskaan.
Kun ulkona sataa räntää ja vettä vuorotellen, tuulee ja elohopea on nollassa, valmistaudun lenkille ja hämmästytän - jälleen kerran - itseni. Ei käy mielessäkään jättää lenkkiä väliin, vaikka sää ei suosi. Huomio tekee minut iloiseksi ja luo uskoa siihen, että ehkä sittenkin saan harrastukseni pysymään hengissä, vaikka talvi tunkee päälle.

Iloiseksi tekee sekin, että juoksu tuntuu kevyeltä. Ensimmäisen vartin juoksen hyvin maltillisesti: vauhti 7:43/km ja syke pysyy koko ajan 120-130:n tietämissä. Sitten otan kolme kolmen minuutin vetoa, kunkin jälkeen pari minuuttia palauttelua ja lopuksi kymmenisen minuuttia hölkkää. Nopein kolmeminuuttinen menee vauhtia 5:19/km, ja koko lenkin vauhdiksi muodostuu 6:59/km. Keskisyke 152, maksimisyke 183, kokonaismatka kuusi kilometriä.

Eikä haittaa sade, kylmyys tai tuuli. On vain hyvä fiilis.

Hyvä fiilis vain jatkuu, kun myöhemmin huomaan, miten lenkkeily toi energiaa päivään. Jaksan paremmin, olen paremmalla tuulella ja ja yleisesti ottaen olo on parempi kuin jos olisin jäänyt sisälle työpöydän ääreen. Kannatti lähteä!

Kommentit