Kinkunsulatusta

Kello 14.30, auringonlaskun aikaan.
Joulu mennä jollotti ilman suurempia liikuntoja. Tarkoitus oli kyllä hyvä, mutta sää oli joulupyhinä sellainen, että en saanut pakotettua itseäni lenkille: joulupäivänä satoi jäistä vettä kaatamalla ja tapaninpäivänä tuuli niin, että en nähnyt tarpeelliseksi lähteä taistelemaan tietäni eteenpäin puuskatuulissa.

Sunnuntaina olikin sitten viimein pienen kinkunsulatuslenkin aika. Alkoikin jo tuntua siltä, että on pakko päästä lenkille, mutta ymmärrettävästi askel ei ollut kovin kevyt, kun jouluherkut painoivat matkassa mukana. Juoksin puolessa tunnissa hieman reilut neljä kilometriä keskisykkeellä 149. Ei kovin mairitteleva suoritus, mutta kelpaa.

Eilen kävin taivaltamassa seitsemän kilometriä vajaassa tunnissa, keskinopeudeksi tuli 7:51/km. Ei mikään huikea suoritus tuokaan, mutta vahdin haukkana sykkeitä ja isompia ylämäkiä kävelin, jotta syke ei olisi noussut kovin korkeaksi. Keskisyke oli lopulta 139, treenikoonnissa Polar Loop väitti maksimisykkeeksi 183, jota en käyrältä löytänyt suurennuslasinkaan kanssa ja jota en siis pidä lainkaan luotettavana tietona. Taas kerran Loop sai minut ärtymään!


Kotiovelta lenkille lähtemisessä yksi haaste muuten on se, että meidän lähistöllämme on kovin mäkistä. Jos haluaa sykkeiden pysyvän hyvin maltillisina, on mäkiä melkein pakko kävellä, sillä ylämäissä syke nousee helposti liian korkeaksi, vaikka kuinka hitaasti etenisi. Mieluiten juoksenkin pitkiä lenkkejä kauempana kotoa, ja usein yhdistän pitkät lenkit töihin menoon tai töistä paluuseen, jolloin on kätevää käydä juoksemassa tasaisessa maastossa ja mennä sitten kotiin tai työpaikalle suihkuun.

Kommentit