Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2016.

Pitkä lenkki!

Kuva
Ihana sunnuntai! Päädyin juoksemaan tähänastisen elämäni pisimmän lenkin: 15,6 kilometriä taittui ajassa 1:49:33, eli keskinopeus oli 6:59. Ei päätä huimaava, mutta tarkoitukseni oli juosta niin, että tuntuu mukavalta koko ajan. Nopein kilometri meni aikaan 6:16.
Rehellisesti sanottuna ei koko ajan kuitenkaan tuntunut kauhean mukavalta. Jalat painoivat jostain syystä alusta alkaen, ja olo alkoi vetristyä hieman parin kilometrin jälkeen. Vetristyminenkään ei kuitenkaan vienyt ikävää tuntua jaloista pois. Ehkä painon tuntua lisäsivät viime päivien väsymys ja edellisyön katkonainen yöuni, kuka tietää. Joka tapauksessa olen ajatellut viettää alkavan viikon hieman kevyemmällä liikunnalla, joten sitäkin silmällä pitäen oli hienoa, että sain tuon pitkän lenkin tänään juostua. Vaikka välillä tuntui raskaalta, oli kotiin päästyä todella hyvä olo!
Sykkeet näyttivät siltä, että keskisyke oli 158, maksimi 174.
Sää oli oikein kiva, pakkasta pari astetta ja pilvistä. Aura-auto oli pääosin ehtinyt …

Tuulen tuiverruksessa

Kuva
Olin jo etukäteen valmistautunut lähtemään työpäivän jälkeen lenkille. Lenkkikamppeet olivat mukana ja kävin vaihtamassa vaatteet, ennen kuin suuntasin ulos. Ulkona alkoikin epäilyttää: tuuli aika navakasti, ja vanha minä olisi varmasti jättänyt lenkkihaaveet sikseen ja ajanut (suklaa)kaupan kautta kotiin lämmittelemään.
Vaan eipä auttanut, tuulen tuiverruksesta huolimatta suuntasin lenkkipolkua kohti. Sen verran muutin suunnitelmiani, että en mennytkään järven rantaa pitkin vaan valitsin hieman suojaisamman reitin, ja hyvä niin.
Tarkoitus oli juostaa kevyehkö noin 50 minuutin lenkki, ja ajatus toteutui. Matkaa taittui 6,6 kilometriä keskinopeudella 7:34. Keskisyke oli 142 ja maksimi 176, tosin lukemat eivät liene täysin luotettavia: huippulukemat tulivat mittariin aivan alussa, ja ensimmäisen kymmenen minuutin aikana sykkeissä näkyy aika hurjia vaihteluita.
Hyvä mieli jäi siitä, että luonnonvoimista huolimatta lähdin ulos. Nyt pystyy aloittelemaan kevein ajatuksin viikonloppua - työ…

Lumilenkkeilyä

Kuva
Lunta on riittänyt, aurinkoa ei. Kovin on harmaa helmikuu.
Viikonlopusta tuli kuitenkin odotettua liikunnallisempi. Lauantaina oli tarkoitus pitää lepopäivä, mutta lähdinkin jälkikasvun kanssa luistelemaan Jyväsjärven jäälle. Auringon puuttumisesta huolimatta sää oli kohtuullisen mukava, ja hyvin sai hien pintaan noin puolen tunnin luistelulenkillä, kun perässä veti taaperoa pulkassa.
Eilen juoksin viikon pitkän lenkin, joka olikin odotettua raskaampi. Lunta oli niin ilmassa kuin tiellä ja paikoin tuuli vastaan niin, että ylimääräistä vastusta juoksuun sai ihan pyytämättä. Lenkki oli siis odotettua raskaampi, ja välillä jo mietin, että mitähän järkeä tässä oikein on. Mutta pitää luottaa siihen, että kesällä meno on kevyempää! Lenkin jälkeen oli kyllä mukava fiilis, kun matkaa taittui lähes 12 kilometriä, vastuksista huolimatta.
Tänään oli tarkoitus juosta viitisen kilometriä kevyesti, mutta jälleen lumi yllätti. Aurauskalusto ei ollut lenkkipolulleni ehtinyt, ja lunta oli sen verran …

Tonnin vetoja

Kuva
Onpa ollut sellainen perjantai, että tuntui tarpeelliselta päästellä höyryjä. Ja mikäs sen parempaa kuin höyrytä lenkillä!

Suunnittelin juoksevani kolme tonnin vetoa niin, että välissä nelisen minuuttia palauttelua kävellen tai hölkäten ja keskimmäinen veto kovinta vauhtia. Ennakkoon ajattelin, että juoksen ekan vedon noin 6:20-vauhtia, mutta eihän se siinä pysynyt, tietenkään, koska olen todella onneton arvioimaan omaa vauhtiani.
Ensimmäinen kilometri taittui aikaan 5:38, sitä seurasi neljä minuuttia hölkkää, sitten toinen eli kovin veto ajalla 5:32. Ei siis kuitenkaan suurta eroa ensimmäiseen. Viimeinen veto meni aikaan 5:36, eli loppujen lopuksi vauhdit olivat sattumalta aika samaa luokkaa kaikki.
Pakko tunnustaa, että en olisi kyennyt paljon tuota kovempaa juoksemaankaan. Olosuhteetkaan eivät tosin olleet parhaat mahdolliset: paikoin jäätä, paikoin lumipöpperöä, mäkistä maastoa. En silti halua huijata itseäni vaan totean, että työtä on joka tapauksessa nopeuksien suhteen vielä te…

Nastalenkkarit sisäänajossa

Kuva
Viime viikolla totesin, että nastalenkkarit on varmaan pakko lisätä hankintalistale, kun keli kävi kovin jäiseksi. Alkuviikon liukastelu riitti, ja tilasin nettikaupasta Icebugin Phytot kotiin kokeiluun. Taas tuli todettua, että kenkien ostaminen netistä on tuurikauppaa: kotiin perjantaina saapunut lenkkaripari osoittautui liian ahtaaksi ja meni palautukseen.
Kokemuksesta viisastuneena marssin viimein urheilukauppaan kokeilemaan kenkiä ja totesin, että oikea kokokaan ei Python kohdalla riittänyt, kenkä ei vain tuntunut riittävän hyvältä. Eniten vaivasi minun jalkaani liian korkea varsi, joka painoi kehräsluuta ikävästi. Kauppaan siis jäivät nämäkin Pythot.
Niiden sijaan mukaani lähtivät lopulta Aurorat, jotka tuntuivat kavereitaan keveämmiltä ja muutoinkin sopivammilta minun jalkaani. Sarvan kenkiä olisin mielelläni kokeillut, mutta niitä ei enää ollut valikoimissa lainkaan. Muutenkin aletaan nastakenkien kohdalla jo myydä ei-oota, valisti myyjä.
Tänään oli sitten sopiva hetki testat…

Karkkilakko!

Kuva
Ihan kauhistuttaa ajatella, millaiset määrät herkkuja on tullut sisuksiin sullottua joulu-tammikuun aikana. Annen innoittamana aloin hautoa ajatusta jonkinlaisesta herkkulakosta, jonka nyt siis julistan alkaneeksi. Toivon, että tämä asian julkistaminen lisää motivaatiotani.
Virallinen aloituspäivä on viime maanantai 8.2., sillä sunnuntain jälkeen en ole herkutellut. Tarkoitus on lakkoilla aina pääsiäiseen saakka, eli lähes seitsemän viikkoa.
Miksi herkkulakkoon? En pidä siitä olosta, joka minulle liiallisesta sokerin mättämisestä tulee. Helposti herkuttelu menee överiksi, ja viime viikkoina on niin päässyt käymään. Eikä tietenkään haittaa, jos olo lakkoilun myötä kevenee.
Millainen herkkulakko? Kiellän itseltäni karkit ja sipsit. Niitä on tullut syötyä aivan liikaa, vaikka en itse niitä juuri kaupasta kotiin kannakaan. Mieheni kuitenkin ostaa mielellään molempia, ja minun on ollut vaikea hillitä sormiani, jotka salamannopeasti kiitävät kohti napostelemisia. Yritän löytää tilalle jota…

Hitaasti juoksemisen vaikeus

Kuva
Kyllä juokseminen on helppoa, mutta miten vaikeaa onkaan juosta hitaasti. Siis hi-taas-ti. Vaikka kuinka yrittää hillitä menoa, vauhti meinaa kiihtyä väkisin, ellei muistuttele itseä vähän väliä malttamaan, hidastamaan ja ottamaan rauhallisesti.
Tänään oli hitaan lenkin aika. Lähdin liikkeelle ajatuksella, että seurailen sykettä ja pidän sen maltillisena, alle 140:n tietämissä, ja jos syke vaatii, juoksen vaikka suurin piirtein paikallani. Hitaasti.
Miksi? Koska peruskestävyys kehittyy kuulemma vain riittävällä aerobisella harjoittelulla. Jos syke on lähellä maksimia ja verenmaku suussa, ei enää ole kysymys aerobisesta harjoittelusta. Peruskestävyysharjoittelu on matalatehoista, joten se sopii kaiken kuntoisille. Malta kuitenkin pitää treeni oman kuntosi mukaisena - tämä voi tarkoittaa yllättävän rauhallista harjoittelua esimerkiksi kestävyysharrastuksen alussa tai pitkän harjoitustauon vaatineen loukkaantumisen jälkeen.
(Ari Paunonen, Juoksija 1/2016: 28) Malttia ja sitkeyttä se vaat…

Kohti uutta nousua

Kuva
Kiitos kaikille tahmeaa tammikuutani kommentoineille kannustavista ajatuksista. Ne tulivat tarpeeseen.
Helmikuu on alkanut alkuvuotta paremmissa merkeissä. Olen käynyt lenkillä muutamaan otteeseen, ja eilen juoksin hieman yli kymmenen kilometriä. Suurena apuna oli lenkkikaveri, jota ilman tuskin olisin kaksinumeroista kilometrimäärää saavuttanut. Oli mukavaa juosta ja jutella, ja kilometrit taittuivat mukavasti.
Lopulta kävikin niin, että helmikuun ensimmäisellä viikolla tuli jo juostua enemmän kuin koko tammikuussa yhteensä. Olen iloinen erityiseksi siksi, että nyt on taas palannut mieleen, kuinka hyvää liikkuminen tekee mielelle.
Kävi myös niin, että paukkupakkaset vaihtuivat suojasäähän ja jäisiin teihin. Tänä aamuna lyhyellä, keveällä lenkillä kului turhan paljon energiaa siihen, että varoin liukkautta. Niinpä tilasin itselleni nastalenkkarit nettikaupasta, koska tuntuu, että en ehdi missään välissä kauppaan ostoksille. Saapa nähdä, istuvatko kengät lainkaan - onneksi palautusoik…

Tahmea tammikuu

Kuva
Vaikka en ole tilastoja pitänytkään, voin varmasti sanoa, että sitten juoksemisen aloitettuani en ole yhdenkään kuukauden aikana juossut niin vähän kuin tammikuussa. Lenkkejä oli vain viisi eikä yksikään ylittänyt viittä kilometriä: matkaa kertyi yhteensä vaivaiset 18 kilometriä (itse asiassa 17.7, jos tarkkoja ollaan).

Surkeaa.

Moni asia tuli väliin. Kovat pakkaset vaikuttivat - vaikka pakkaskestävyyttäni hieman testasinkin - flunssa häiritsi, lapsen flunssa väsytti ja väliin tuli kaiken kaikkiaan Elämä isolla alkukirjaimella. Se muistutti mieleeni, että kaikkea ei pysty suunnittelemaan eikä hallitsemaan vaan välillä on pakko pysähtyä. Kaihoisin mielin katselen itseäni, joka uudenvuodenpäivänä teki lupauksia ja suunnitelmia. Ne siirtyivät syrjään ja eteenpäin kuljettiin umpihangessa tarpoen ja palautellen mieleen sitä, mikä on tärkeää. Juokseminenkin on tärkeää, tietenkin, mutta joskus muut asiat menevät edelle. Vuoden 2016 alkutaipaleella kävi niin.

Pysähtyminen on tehnyt myös hyvä…