Tuulen tuiverruksessa

Harvinainen näky tämän helmikuun aikana: aurinko valaisee.
Olin jo etukäteen valmistautunut lähtemään työpäivän jälkeen lenkille. Lenkkikamppeet olivat mukana ja kävin vaihtamassa vaatteet, ennen kuin suuntasin ulos. Ulkona alkoikin epäilyttää: tuuli aika navakasti, ja vanha minä olisi varmasti jättänyt lenkkihaaveet sikseen ja ajanut (suklaa)kaupan kautta kotiin lämmittelemään.

Vaan eipä auttanut, tuulen tuiverruksesta huolimatta suuntasin lenkkipolkua kohti. Sen verran muutin suunnitelmiani, että en mennytkään järven rantaa pitkin vaan valitsin hieman suojaisamman reitin, ja hyvä niin.

Tarkoitus oli juostaa kevyehkö noin 50 minuutin lenkki, ja ajatus toteutui. Matkaa taittui 6,6 kilometriä keskinopeudella 7:34. Keskisyke oli 142 ja maksimi 176, tosin lukemat eivät liene täysin luotettavia: huippulukemat tulivat mittariin aivan alussa, ja ensimmäisen kymmenen minuutin aikana sykkeissä näkyy aika hurjia vaihteluita.

Hyvä mieli jäi siitä, että luonnonvoimista huolimatta lähdin ulos. Nyt pystyy aloittelemaan kevein ajatuksin viikonloppua - työasiat jäivät mukavasti lenkkipolulle, tuuli kai vei ne mennessään.

Kommentit

  1. Onneksi olkoon, voitit itsesi, lähtö on juoksussa se hankalin vaihe :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Totta, monesti lähtemisen vaiva on suurin vaiva, juoksu sujuu sitten melkein itsestään.

      Poista

Lähetä kommentti