Sykähdyttävää lenkkeilyä

Kevätaurinko on vienyt jäätä hehkullaan.
Maaliskuu on ollut melkoista taistelua sykkeiden kanssa. Välillä on tehnyt mieli heittää sykemittari nurkkaan, välillä on ajatuksissa käynyt koko juoksemisen lopettaminen. Olen ihmetellyt, miten niinkin yksinkertainen asia kuin juokseminen voi olla niin vaikeaa ja miksi yhtäkkiä sykkeiden vahtiminen on alkanut käydä suorastaan työstä.

Viime viikon intervalliharjoitus oli vapauttava, kun ei tarvinnut vahtia, pysyvätkö sykkeet pk-alueella, ja sen jälkeen tulikin sellainen olo, että en jaksa enää yhtään sykeseurantaa. Varsinkaan en jaksa sitä, että syke heittelee hullun lailla - viime viikolla jo kävellessä mittarin lukemat vaihtelivat 39-205.

Aurinkoinen aamu.
No, tuohon outoon sykevaihteluun tajusin viimein syyn: sykevyö oli ilmeisesti liian löysällä, mikä sai aikaan hurjia lukemavaihteluja. Pienen säädön jälkeen lukemat ovat olleet tolkullisempia.

Silti tänään lähdin puurtamaan tasaisen tappavaa pk-lenkkiä jo valmiiksi tappiomielialalla. Väsyminen sykeseurantaan painoi mieltä eikä into ollut ollenkaan korkealla, vaikka aurinko paistoi ja sää oli kertakaikkisen hieno.

Mutta kuinkas sitten kävikään? Olin varautunut melkein mihin tahansa muuhun paitsi en siihen, että syke nousi vähitellen ja jäi sitten mukavaan alle 130:n tuntumaan. Lopulta tulin juosseeksi kokonaisen tunnin ilman ärsyyntymistä ja siten, että keskisyke oli 128. Pahimmassa ylämäessä sydän takoi kovimmillaan 146, mutta siitä laskeuduttiin taas pian alaspäin.

Vauhti oli hidas, joten ei puhuta siitä. Se ei kuitenkaan ollut ratkaisevasti  hitaampi kuin niillä lenkeillä, joiden päätteeksi olen meinannut heittää sykemittarin kaivoon ja lenkkarit naulaan.

Jotain on siis tapahtunut. Ehkä taisteleminen on auttanut ja sykkeiden pitäminen pk-alueella (vaikka kävelyllä rytmittäen) on parantanut peruskuntoa. Ehkä apua on ollut myös siitä, että pääsiäisen aikana tuli nukuttua ja levättyä hyvin. Kuka tietää?

Joka tapauksessa fiilis on nyt hyvä. Tästä on hyvä jatkaa kohti pian alkavaa huhtikuuta!







Kommentit

  1. Mulla oli viimeksi lenkillä myös jotain ongelmaa sykevyön kanssa, ja välillä syke pomppi ihan outoihin lukemiin. Totesin silloin myös, että ompa stressaavaa, kun joutui koko ajan kyttäämään sykettä! Eli ymmärrän hyvin tuon turhautumisen. Mutta wau, jos sait juostua alle 130 keskisykkeellä, sehän on tosi hyvin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kyllä tosi iloinen tämänpäiväisestä lenkistä. :) Se kyttääminen on tosiaan kamalan stressaavaa varsinkin, jos sykkeet käyttäytyvät miten sattuu.

      Poista
  2. Sykevyöt on niin huonoja... Mulla on kahdella hakaneulalla kiristetty vyö kireimmilleen, jotta se pysyisi napakkana. Lisäksi laitan sen aina juoksuliivien alle.

    Hyvin on sykkeet pysyneet matalalla! Jos meinaa sykemittarissa lukemat heittää jollain lenkillä, niin kyllähän sitä tuntemuksillakin pärjää melko pitkälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntuu, että tuota mun vyötä pitäisi kiristää vähän väliä, että olisi sopiva. Ilmeisesti löystyy aika vauhdilla.
      Pitäisi kai vain uskaltaa luottaa omiin tuntemuksiin. Olen siinä asiassa aika huono. :)

      Poista

Lähetä kommentti