Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on huhtikuu, 2016.

Ihana sade!

Kuva
Kun aamulla vetelin juoksukamppeita ylleni, kysyi mies yllättyneenä, aionko lähteä lenkille. Sade räiski kattoa niin että kohina kävi, mutta totesin aikovani siitä huolimatta ulkoilemaan. "No, kyllähän tuonne sekaan mahtuu", totesi mies, ja niin tosiaan mahtui. Ruuhkaa ei lenkkitiellä ollut - niin kuin siellä koskaan muutenkaan olisi.
Sateella lenkkeilyssä on jotain omaa viehätystään, ja siksi tekstiäni komistaa tuo otsikko "Ihana sade". Muistan kyllä hyvin, että viime kesänä sateesta oli vaikea löytää enää mitään ihanaa siinä vaiheessa, kun päivästä toiseen satoi, satoi ja satoi. Mutta silti kevätsade raikastaa, puhdistaa ja herättää luontoa eloon pitkän horroksen jälkeen, ja sateella juostessa on helppo ja hyvä hengittää, ehkä askelkin tuntuu hitusen keveämmältä. Hellesää ei itse asiassa ole minulle mitenkään mieluinen juoksua ajatellen, vaikka toki auringonpaiste kelpaa.
Aamulenkillä taittui hieman yli viisi kilometriä. Keskisyke oli 125, mikä ilahdutti - toki …

Tunturilomanen

Kuva
Tuli tilaisuus lähteä pienelle lomalle Lappiin, ja niinpä autoon pakattiin lasten ja matkatavaroiden lisäksi muutamat sukset, vaikka perillä odottava sää vähän arveluttikin. Sään ei voi kehua suosineen mutta muuten reissu oli kyllä oikein onnistunut. Pieni maisemanvaihdos tuli tarpeeseen.
Liikunnan suhteen kävi niin, että lenkkeily jäi tunturilomasen aikana kokonaan sivuun. Olen aika huono raivaamaan sosiaalisen elämän keskeltä ihan itselleni ja hölkkäämiselleni tilaa, mutta toisaalta pieni tauko saattoi tehdä hyvää - enkä ole ollenkaan pahoillani siitä, että lenkkareita ei tullut Pyhätunturilla juoksutettua.
Juoksemisen sijaan kävelin jonkin verran, laskettelin useamman tunnin ja - yllätys, yllätys - hiihdin peräti yhdeksän kilometriä. Koko talven ensimmäiset ja viimeiset hiihtokilometrit tuli taivallettua huhtikuussa, kun kotiseudulta ladut ovat jo kadonneet. Eniten yllätyin siitä, miten mukavaa hiihtäminen oli. Näköjään oikeat varusteet (ei liian paksut vaatteet) ja riittävän hida…

Iltalenkillä

Kuva
Jos on varaa valita, lähden lenkille mieluiten aamupäivällä tai viimeistään iltapäivällä. Illat ovat perheessä usein täynnä tohinaa, ja ruokailut ja muut puuhat vievät sen verran aikaa, että usein huomaa illan jo kuluneen ennen kuin ehtisi lenkkikenkiä jalkaansa sovittaa. Tunnustan, että usein käy myös niin, että sohva houkuttelee aivan liikaa, ja jos sen pehmeyteen erehtyy kellahtamaan, on peli menetetty.
Eilen lähdin kuitenkin iltalenkille, kun lapsen harkat olivat melko myöhään enkä halunnut ajaa autolla edestakaisin ensin viemään ja sitten hakemaan lasta. Kun päivä oli kiireinen, olikin lenkki näppärää hoitaa siinä vaiheessa, kun aikaa kerrankin oli.
Totesin, että joskus pitää vain poistua omalta mukavuusalueelta. Oli leppoisa ilta, vaikka hieman alkoi sää jo kylmetä, ja kilometrit taittuivat mukavasti aurigonlaskua ja maisemia ihaillessa. Iltalenkkeilyssä ei lopulta ollut mitään vikaa, eikä edes liikkeellelähtö tuottanut ongelmia, kun vain päätti hyödyntää odotusajan liikkuen. E…

Juoksukoulua ja kevyttä lenkkeilyä

Kuva
Viikonvaihteeseen kuului taas juoksukoulua. Lauantaina tehtiin toiminnallisia liikkuvuutta lisääviä harjoitteita, jotka on helppo ottaa osaksi omaa liikkumista. Siihen pyrinkin, sillä olen liian pitkään harmitellut sitä, että kehonhuolto jää jatkuvasti sivuosaan tai kokonaan pois. Nuo juoksukoulusta saamani ideat ovat todella hyviä, koska ne pystyy vaivatta tekemään oman lenkin lämmittelyn tai loppuverkan aikana. 
Noiden harjoitteiden lisäksi lauantaina tehtiin lyhyitä intervalleja, ja ohjaajamme seurasi samalla askellustamme. Mitään suurta ongelmaa juoksussani ei kuulemma ole, mutta hitaissa vauhdeissa lantio painuu alas. Toisaalta vauhdin kasvaessa ongelma korjaantuu. Lantion asentoon pitää yrittää jatkossa kiinnittää huomiota varsinkin hitailla lenkeillä.
Sunnuntai olikin sitten rankempi koulupäivä, kun teimme voimaharjoittelua salilla. Huomasin taas kerran, että tarvitsen kunnon ohjausta, jotta saan itsestäni enemmän irti. Tänään onkin sitten vähän arkuutta lihaksissa, mikä ei ol…

Nukkumatti sotki suunnitelmia

Kuva
Tiistaina oli tarkoitus käydä lenkillä, mutta jo varhain aamulla oli selvää, että suunnitelmat menivät uusiksi. Nukkumatti sotki aikeitani pahemman kerran, eikä voimia yksinkertaisesti riittänyt minkäänlaiseen hikoiluun.

Kärsin ajoittain unettomuudesta, mutta maanantain ja tiistain välinen yö oli minun mittapuussani pohjanoteeraus. Uni ei vain tullut, tuijotin kelloa vielä kahden maissa tuskastuneena. Lueskelin, kävin välillä juomassa vettä ja latasin e-kirjastosta iPadille Leeni Peltosen kirjan Valvomo, joka käsittelee unettomuutta - ironista. Viimein uni armahti, mutta puoli viiden jälkeen heräsin ja jäin tuijottamaan silmät selällään ja epäuskoisena kelloa: olinko nukkunut vain 2,5 tuntia? Polar vahvisti epäilykseni: sen mukaan yöuneni oli ruhtinaalliset 2 tuntia ja 29 minuuttia.  On selvää, että moisen yöunen jälkeen voimia lenkkeilyyn ei kerta kaikkiaan riittänyt. Itse asiassa kaikki voimani menivät siihen, että yritin selviytyä työpäivästä, joka onneksi oli melko kevyt. Tiista-…

Uusi lenkkikaveri

Kuva
Kirjoitin aiemmin aika kielteiseen sävyyn Polar Loopista, ja jo tuolloin joulukuussa arvelin, että meistä ei Loopin kanssa ystäviä tule. Tunteet eivät siitä ole paremmiksi muuttuneet, ja viimein päätin investoida parempaan laitteeseen ja siirtää aktiivisuusrannekkeen hyllyyn möllöttämään.
Nuukuuksissani ajattelin, että pitäydyn Polarin tuotteessa, kun kerran olen jo ehtinyt Polarin sykevyön hankkia. V800 tuntui minun tarpeisiini liiankin hienolta ja ennen kaikkea turhan hintavalta (valmistajan ilmoittama hinta 450€), ja aika pian päädyin valitsemaan M400-juoksukellon, jonka hinta on hyvinkin kohtuullinen, 160 euroa. Erityisesti kaipasin juoksukellolta tietenkin sykemittausta mutta myös GPS-toimintoa, jonka avulla saan yhdellä laitteella tietooni sekä nopeuden että matkan.
Vaatimukset eivät siis olleet suuren suuria, kun juoksukelloa valitsin, ja nyt olen jo ehtinyt huomaamaan, että uusi kello täyttää ja jopa ylittää toiveeni. Harjoittelusta saatava palaute on monipuolisempaa kuin odo…

Maaliskuun valintoja

Kuva
Maaliskuun juoksemista on leimannut suurelta osin jonkinlainen tappiomieliala ja väsymys. Jostain syystä keskisykkeet alkoivat nousta turhan korkeiksi, ja muutama lenkki kuluikin lähinnä ärsyyntyessä ja osin kävellessä, kun syke ei vain meinannut millään pysyä peruskestävyysalueella. Onneksi valoakin alkoi tunnelin päässä viimein näkyä.

Ärsyyntymisen keskellä on piristänyt ja ilahduttanut juoksukoulu, joka saa jatkoa huhtikuussa. Tähän saakka on keskitytty lähinnä kehonhuoltoon ja voimaharjoitteluun, mikä on ollut todella tarpeellista.

Iso osa maaliskuusta tuli pidettyä karkkilakkoa, mikä oli ilahduttava kokemus: huomasin, että minulta sittenkin löytyy itsekuria, vaikka muuta olin ajatellut.

Tässä maaliskuun valintoja:
Ihana iltalenkki osui torstaille 3.3. Syke pysyi mukavan alhaalla, aurinko laski, meno oli leppoisaa. Pisin lenkki taittui sunnuntaina 6.3., kun juoksin 12 kilometriä. Se olikin sitten ainoa kerta, kun juoksin maaliskuussa yli kymmenen kilometriä. Turhauttavin lenkki koi…