Tunturilomanen

Laskettelurinteessä.
Tuli tilaisuus lähteä pienelle lomalle Lappiin, ja niinpä autoon pakattiin lasten ja matkatavaroiden lisäksi muutamat sukset, vaikka perillä odottava sää vähän arveluttikin. Sään ei voi kehua suosineen mutta muuten reissu oli kyllä oikein onnistunut. Pieni maisemanvaihdos tuli tarpeeseen.

Liikunnan suhteen kävi niin, että lenkkeily jäi tunturilomasen aikana kokonaan sivuun. Olen aika huono raivaamaan sosiaalisen elämän keskeltä ihan itselleni ja hölkkäämiselleni tilaa, mutta toisaalta pieni tauko saattoi tehdä hyvää - enkä ole ollenkaan pahoillani siitä, että lenkkareita ei tullut Pyhätunturilla juoksutettua.

Juoksemisen sijaan kävelin jonkin verran, laskettelin useamman tunnin ja - yllätys, yllätys - hiihdin peräti yhdeksän kilometriä. Koko talven ensimmäiset ja viimeiset hiihtokilometrit tuli taivallettua huhtikuussa, kun kotiseudulta ladut ovat jo kadonneet. Eniten yllätyin siitä, miten mukavaa hiihtäminen oli. Näköjään oikeat varusteet (ei liian paksut vaatteet) ja riittävän hidas vauhti riittävät tekemään murtsikasta liikuntalajin, jonka parissa minäkin voin viihtyä. Suksista puuttui pitoa, mutta hiihtäminen tuntui niin kivalta, että ihan harmittaa, kun kilometrejä ei enää enempää pysty tänä talvena kartuttamaan. Jospa ensi talvena tulisi lähdettyä laduille kotiseudullakin.

Tässä vielä hieman kuvatunnelmia Lapin-lomalta. Kuten näkyy, auringonpaisteesta ei saatu juuri nautiskella.
Latureittejä eri suuntiin.
Laskettelurinteet siellä, kaukana.
Lapissa oli vielä täysi talvi, vaikka välillä satoi vettäkin.

Kommentit