Vauhtia, kiitos!

Kaunis sää siivitti askelia.
Tuntuu, että olen kovin paljon viime viikkoina keskittynyt matalasykkeisiin lenkkeihin eli käytännössä hyvin hitaisiin vauhteihin. On alkanut tuntua siltä, että jaksan kyllä juosta sitä etanan vauhtia vaikka maailman tappiin, mutta vauhtikestävyydestä ei ole tietoakaan. Toki intervalliharjoituksia on tullut tehtyä, ja ne ovat antaneet vähän suuntaviivoja, mutta tänään päätin treenata pitkäkestoisemmin vauhtikestävyyttä.

Alkuun lämmittelyä viitisen minuuttia, sitten kolmekymmentä minuuttia juoksua. Tarkoitus oli juosta rennon kovaa mutta loppuvaiheessa rentous alkoi olla jo aika kaukana, enemmän kyse taisi olla pinnistelystä. Kolmenkymmenen minuutin pinnistelyn loppusaldo:
  • 5,2 kilometriä
  • keskivauhti 5:46
  • juoksuindeksi 44
  • keskisyke 173 (hui kamala).
Keskivauhtiin olen kohtuullisen tyytyväinen, vaikka toisaalta tuntuu, että eipä tuo kummoinen vielä ole. Pitäisi kuitenkin muistaa, että esimerkiksi viime syksyyn verrattuna on kehitystä tapahtunut, vaikkei harppauksista oikein voikaan puhua. Syyskuussahan juoksin kymmenen kilometriä tuntiin (pikkuisen päälle), ja tuon kolmenkymmenen minuutin juoksun perusteella näyttäisi, että tämänhetkisellä kunnolla kympin juoksussa voisi päästä alle tunnin - jos siis jaksaisi pitää samankaltaista vauhtia yllä melkein toisen samanlaisen rupeaman.

Keskisyke tuntuu aika hurjalta, kun viimeaikaisten juoksujeni lukemat ovat olleet pääsääntöisesti kymmeniä pykäliä alempana.

Kaksijakoiset fiilikset tuo puolituntinen lopulta jätti. Salaa ehkä toivoin, että pystyisin juoksemaan alle kuuden minuutin vauhtia helpommin ja rennommin, mutta toisaalta ei siitä niin kauan ole, kun kuuden minuutin alitus tuntui todella vaikealta.

Onneksi kiirettä ei kuitenkaan mihinkään ole, vaan aikaa kunnon ja vauhdin kohentamiseen on. Treeni jatkukoon!

Kommentit