Harmaudesta hyvää mieltä

Elokuun harmautta.
Olin etukäteen suunnitellut pidempää lenkkiä lauantaille, vaikka säätiedote ei kovin hyvää lupaillutkaan. Lauantaiaamuna sää oli totisesti kaikkea muuta kuin houkutteleva: vettä tuli kaatamalla ja tuuli niin, että pelkäsin ennestään kallellaan olevan omenapuumme asettuvan pysyvästi vaakatasoon.

Kyllä kiehtoi jättää suunniteltu lenkki väliin ja asettua sohvalle vaikka olympialaisia katselemaan. Samalla olisin voinut mulkoilla ulkoilmaa, joka oli lievästi sanottuna ankea.

Onneksi en kuitenkaan jäänyt murehtimaan säiden haltijan ikävyyttä vaan vedin lenkkikamppeet ylleni ja suuntasin tien päälle. Tarkoituksenani oli juosta rennolla otteella 14 kilometriä, ja sen lopulta tein, vaikka sateli ja oli harmaata. Ilma oli kuitenkin varsin miellyttävä, sateella oli helppo hengittää eikä ollut liian koleaa. Ei toki myöskään liian kuumaa!

Lenkin keskivauhti oli 7:27, eli mitenkään vauhdikasta meno ei ollut. Keskisyke oli 147, mikä kertoo siitä, että kamalan koville en lenkillä joutunut. Juokseminen tuntuikin keveältä ja hyvältä (tosin loppumatkasta jaloissa jo tuntui kuljettu matka), ja lenkin jälkeen oli kertakaikkisen hyvä olo. Kun kotona vielä odotti lämmin sauna ja saunan jälkeen valmis ruoka, tuli tunne, että voiko ihminen enempää toivoakaan.

Muistin taas kerran, miksi lenkkeily on niin mahtava harrastus. Olisin voinut jäädä koko päiväksi sisälle harmittelemaan kehnoa säätä, mutta sen sijaan sain lenkiltä paljon hyvää mieltä - säästä huolimatta.
Ladon nurkalla.

Kommentit

  1. HIenoa, että kulki.
    (Ostin itselleni uuden sykemittarin, vanha hajosi. Minulle 147 on varsin kova keskisyke pitkällä lenkillä, mutta minulla leposyke on luokkaa 40-43, enkä tahdo saada enää mitään sykkeitä 185:n yli, tai simahtaa sitä ennen).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa on itsestäkin, kun välillä tuntuu sujuvan.
      Onpas sinulla matala leposyke! Minulla se on varmaan parikymmentä pykälää korkeampi. Maksimisyke on 192, tai niihin lukemiin kerran treeneissä sykkeeni sain pt:n ohjauksessa nousemaan. Kynnysarvoja ei ole koskaan määritelty, olisi kyllä kiinnostavaa joskus käydä ne mittauttamassa. Sitten osaisi paremmin sykkeiden mukaan hölkötelläkin.

      Poista

Lähetä kommentti