Salamajärvi Trailrun

Lauantaina osallistuin ensimmäistä kertaa elämässäni polkujuoksutapahtumaan. Voitin Salamajärvi Trailrun -osallistumisen Takomo Runnersin kautta Healthy Style of Living -blogin arvonnassa, ja kun arpaonni kerrankin suosi, piti tilaisuus toki hyödyntää.

Aiemmista juoksutapahtumista tuttu jännitys oli tällä kertaa hyvin vähäistä, sillä lähdin tapahtumaan ennemminkin kokemuksia kartuttamaan kuin huippuaikaa tavoittelemaan. En itse asiassa edes tiennyt, millaista aikaa reilun kahdeksan kilometrin lenkillä olisi tavoiteltava. Niinpä juoksuun oli helppo suhtautua leppoisin mielin.


Alkuvaikutelma tapahtumasta oli oikein myönteinen: liikenteenohjaus toimi ja sain selkeät neuvot ilmoittautumiseen. Salamajärven kansallispuiston maisemat Koirasalmen luontotuvan ympäristössä henkivät rauhaa, tunnelma oli leppoisa ja ilmoittautumispisteestä sain hyviä neuvoja käytänteistä.


Pidempien matkojen (18 ja 58 kilometriä) juoksijat olivat lähteneet matkaan jo aiemmin, ja harrastelijoiden sarja starttasi kello 12.00. Selkeät ohjeet lähtöpaikalla olivat avuksi, ja matkan varrella opastettiin kriittisissä kohdissa niin, että eksymisen vaaraa ei ollut - edes minulla, jonka suunnistustaitoja ei juuri voi kehua muuta kuin olemattomiksi. Mukaan annettua karttaa ei siis tarvittu!


8,2 kilometrin reitti kiersi Koirajärveä niin, että ensin juostiin parin kilometrin kierros ja sitten ohitettiin lähtöpaikka ja kierrettiin kuutisen kilometriä toisella kierroksella. Ensimmäinen kierros oli hyvin juostava, vaikka alussa olikin kivikkoa. Pitkospuita oli niin paljon, että juoksu sujui helpon tuntuisesti. Ensimmäinen kilometri taittui aikaan 7:15, toinen kilometri oli päivän nopein eli 6:25. Siitä osa juostiinkin hiekkatiellä. Vielä kolmaskin kilometri kellotettiin aikaan 7:13, mutta sitten kilometrivauhdit laskivatkin reippaasti.


Toinen kierros oli ensimmäistä selvästi kivikkoisempi. Kun kerran lensin maastoon rähmälleni, päädyin ottamaan varovaisemmin niin, että välillä hidastin menoni kävelyksi. Parempi edetä hitaasti kuin päätyä rikkomaan luitaan kansallispuiston kivikossa, päättelin. Niinpä kahden hitaimman kilometrin minuuttilukemat olivatkin juuri ja juuri kaksinumeroisia.


Salamajärvi Trailrun oli siis todellakin polkujuoksu! Ei mikään metsätietaival vaan aitoa metsäpolkua, ja eteneminen vaati tarkkaavaisuutta ja eteen katsomista. Toisen kierroksen loppuvaiheissa maasto oli hyvin louhikkoista, ja luiskahdin nurin vielä toistamiseenkin, vaikka yritinkin olla varovainen. Muistona polkujuoksusta on vähitellen värikkääksi muuttuva polvi, mutta onneksi isommilta vammoilta säästyttiin.


Maaliin saavuin lopulta ajassa 1:04:55. Aikani riitti naisten sarjan viidenneksi, ja kaikkiaan olen suoritukseeni tyytyväinen. Olen kokematon poluilla menijä ja maaston kivikkoisuus yllätti, mutta kokemus oli kaiken kaikkiaan hyvä. Sääkin miellytti: oli pilvistä ja kosteaa mutta ei satanut.

Taivalsin matkan nastalenkkareilla, mikä oli hyvä valinta. Kostean ilman vuoksi pitkospuut olivat liukkaan tuntuiset, ja jotkut kanssajuoksijat valittelivat, että tavallisilla lenkkareilla pito tuntui huonolta. Nastat toivat pitoa niin, että pitkospuut tuntuivat oikein miellyttäviltä juosta - niitä olisi saanut matkan varrella olla enemmänkin.


Salamajärvi Trailrun osoittautui pieneksi, sympaattiseksi tapahtumaksi, johon saatan tämän kokemuksen perusteella osallistua vielä uudestaankin. Juoksun jälkeen oli tarjolla keittolounas viehättävässä luontotuvassa, ja rantasaunakin oli lämpimänä juoksijoita varten.

Salamajärven kansallispuistoon aion ehdottomasti tehdä joskus uudemman reissun ja keskittyä paremmin maisemien ihasteluun. Paikka vaikuttaa oikein ihastuttavalta!


Kiitos vielä Takomo Runners ja Susanna, kun tarjositte minulle tämän mahdollisuuden. Ilman arvontavoittoa en ehkä olisi rohjennut kisaan lähteä, mutta nyt ilmainen osallistuminen toimi juuri sopivana innoittajana.

Kommentit

  1. Hieno raportti! Vaikuttaa mainiolta tapahtumalta ja kivan näköisiä polkuja! Kenkävalinta näkyy mielestäni eniten juuri pitkoksilla, lähes aina ne ovat niljakkaan liukkaita ja vaikka voisin muuten juosta kivikkoisia polkuosuuksia niin niljakkailla pitkoksilla pitää kävellä kun ilman nastoja ei vain ole tarpeeksi pitoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Mika! Luulen, että kivikko-osuuksilla ei oikeastaan olisi haitannut, vaikka jalassa olisivat olleet tavalliset lenkkarit, mutta pitkospuilla nastoista oli varmasti ainakin se hyöty, ettei tarvinnut jännittää liukastumista. Salamajärvi Trailrun oli tosiaan kiva tapahtuma, sopivan pieni ja leppoisa.

      Poista

Lähetä kommentti