Sunnuntai, retkipäivä

Pyhä-Häkin kansallispuistossa.

Harmaa lokakuinen sunnuntai, eikä oikein mitään tekemistä. Ehdotin lapsista keskimmäiselle ja hänen kaverilleen patikointia kansallispuistossa, ja sain yllätyksekseni innostuneen vastaanoton. Syyspoika lyöttäytyi mukaan ilman isompia neuvotteluja, ja niinpä suuntasimme kohti Pyhä-Häkin kansallispuistoa. Mukaan pakattiin vähän eväitä, mutta kokonaisuudessaan matkaan suunnattiin aika kevein varusteluin - aikomus oli lähinnä piipahtaa katsomassa maisemia ja edetä Syyspojan jaksamisen mukaan.

Kaatunut kelopuu parkkipaikan lähellä.

Päätimme etukäteen, että mikäli seurueen pienin jaksaa, kävelemme parkkipaikalta Kotajärven keittokatokselle, missä paistamme makkaraa ja mistä suuntaamme takaisin autolle. Matkaa Kotajärven rannalle on noin 1.7 kilometriä, ja menomatkan Syyspoika jaksoi hienosti. Maasto on varsin helppokulkuista, vain parissa kohtaa kivet ja juurakot vaikeuttavat kulkemista hieman. Pitkospuita on matkan varrella paljon.

Pitkospuita suomaisemassa.

Väkeä oli liikkeellä paljon! En tiedä, aiheuttiko syysloma ryntäyksen kansallispuistoon vai oliko taustalla joku muu syy, mutta oli mukavaa kohdata leppoisaa väkeä ja vaihtaa sananen tai pari päivän säästä ja muusta ajankohtaisesta. Sää oli mukava, muutama aste lämmintä ja kosteaa, sadetta ei onneksi saatu.


Paluumatkalla autolle Syyspoika keskittyi lähinnä siirtymään sylistä toiseen, mutta matka sujui silti mukavasti. Onneksi sylejä riitti!

Puro.

Pyhä-Häkin kansallispuisto on todella hyvä retkikohde. Reittivaihtoehtoja löytyy useita, ja tuolla meidänkin lyhyellä reitillämme ehti nähdä monenlaista maisemaa suosta komeaan mäntymetsään.


Keittokatoksen läheistä maisemaa.

Kommentit