Putki taipui vaan ei katkennut

Illan hämyssä.
Marrasputki oli eilen katketa. Päivään tuli odottamattomia käänteitä ja kiirettä piisasi niin, että kello 19.30 ajattelin, että nyt taitaa putkeen tulla katkos.

Hetkeä myöhemmin tajusin, että jos kiirehdin, ennätän vielä 25-minuuttisen pariin. Hieman piti myös soveltaa, mutta niin vain sain päivän saldon täyteen.

Soveltaminen tarkoittaa sitä, että
a) pätkin juoksuni kahteen osaan: ensin kymmenen minuuttia ja hieman myöhemmin vartti
b) asetin katu-uskottavuuteni koetukselle juoksemalla ympyrää parkkipaikalla, missä odotin tytärtä harkoista (tosin luulen, että parkkipaikalla bassokaiuittimiensa kuuluvuutta testanneet nuoret tuskin kiinnittivät huomiota ohi vilahtelevaan täti-ihmiseen).

Kun on kiire, tarttuu kiire helposti myös juoksuun - ikään kuin nopeammin juoksemalla tavoittaisi päivän aikarajan nopeammin. Vastaiskuna kiireen tunnulle päätin ottaa tietoisesti aikaa ja edetä niin hitaasti kuin vain kykenen. Taktiikka toimi: lenkin päätyttyä ei ahdistanut aikataulutettu arki vaan oli ihmeen levollinen olo.

Kommentit