Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2017.

Vuoden 2017 juoksutapahtumat

Kuva
Uuden vuoden kynnyksellä on hyvä hetki vilkaista hieman olan yli taaksepäin menneeseen. Vuodesta 2017 muodostui monella tapaa hieno, ja juoksutapahtumiakin tuli muutama käytyä - osa onnistuneempia, osa vähemmän onnistuneita.

Osallistuin yhteensä neljään juoksutapahtumaan, ja oikeastaan voi sanoa, että onnistumisten suhteen meni aika lailla tasan: kahden tapahtuman tulokseen olen tyytyväinen ja kahden en.

Ehdoton kohokohta juoksuvuodessani oli Vantaan maraton. Siellä juoksin puolimaratonennätykseni 2:06:45 (nettoaika). Mikä parasta, juokseminen ei tuntunut vaikealta oikeastaan lainkaan, vaan nautin suuresti etenemisestä syksyisessä säässä.


Vuoden toinen onnistumiseni osui sekin syksyyn, kun Valon kympillä pääsin lähes ennätykseeni hieman puolikuntoisena. Aikaan 55:54.5 olin tyytyväinen, sillä vielä edellisiltana mietin, kykenenkö lainkaan juoksemaan. Sateessa ja hyvässä tunnelmassa juoksu maistui oikein hyvältä.

Pekan Pyrähdys jätti tälläkin kertaa hieman hampaankoloon. Aurinkoisessa s…

Viikko 51/2017

Kuva
Voi miten mukavaa olikaan lähestyä joulua lumisessa ja kauniissa talvisäässä! Tänä vuonna ei tarvinnut arvailla, olisiko joulu valkea vai ei, sen verran runsaasti lunta oli maassa jo hyvissä ajoin ennen juhlapäiviä. Ja lisää tuli vielä aatonaattona.

Viikko alkoi maanantaina PK-lenkillä, jonka loppuun otin pienen pyrähdyksen niin, että syke nousi hetkeksi VK-alueelle. Keskisyke kuitenkin 137, eli oikein maltillinen. Ja mikä parasta, olo oli levollinen ja hyvä.

Tiistaina oli aikaa vain lyhyelle PK-lenkille, mutta keskiviikkona oli vuoro pitkän lenkin. 15 kilometriä oli ennalta suunnittelemaani kuormittavampi - on se kumma, miten vaikeaa on pitää vauhti maltillisena, kun kaverin kanssa juoksee. Mutta kivaa oli ja olo oli lenkin jälkeen erinomainen.

Torstain ja perjantain lepäsin, ja viikon viimeisen lenkin vuoro oli aatonaattona lauantaina. Noin puolen tunnin lenkki oli hieman haastavampi kuin odotin, sillä lumi teki etenemisen kohtuullisen raskaaksi.

Pitkästä aikaa juoksin viikon aikan…

Viikko 50/2017

Kuva
Talviseen joulukuun viikkoon mahtui tällä kertaa kolme lenkkiä. Edelleen jonkinlainen kiire vaivaa, mutta nyt juoksussa on sentään jonkinlaista suunnitelmallisuutta marraskuun höntsäilyyn verrattuna. Sainpa jopa aikaiseksi tehdä pidemmän kävelylenkin ja venyteltyä *fanfaarit tähän kohtaan*.

Viikko alkoi maanantai-illan mukavan kevyellä PK-lenkillä. Tiistaina mietin pariinkin otteeseen, lähdenkö lenkille vai en. Lunta tuli taivaan täydeltä, ja VK-lenkistä tuli odotettua hitaampi, kun paikka paikoin syke nousi jo pelkästä lumessa tarpomisesta. Kivaa oli silti!

Keskiviikkona en ehtinyt kunnolla lenkille, vaikka suunnitelmissa juoksua oli. Korvasin juoksun puutteen hyötyliikunnalla: kävelyä neljä kilometriä.

Perjantaina tein pitkästä aikaa kunnollisen mäkiharjoituksen. Siitä lisää täällä.

Tässä vielä viikon numerot:
Maanantaina PK 54:26, 7.01 km. Keskisyke 141, keskivauhti 7:45.Tiistaina VK 45:43, 6.57 km. Keskisyke 151, keskivauhti 6:57.Keskiviikkona kävelyä 4 km.Torstaina lepo,Perjantai…

Mäkiharjoitus lumen keskellä

Kuva
Mukavuusalueelleni en päädy, kun mäkiharjoituksia teen. Silti aivan karmeasta treenistä ei ole kysymys, vaan kivaa on a) se, kun saa lyhyesti rykäistä kovaa ja b) se, kun saa palautella hitaasti. Siinäpä nuo mäkitreenin perusosaset mukavasti ovatkin.

Harjoitukseeni kuului kymmenen sadan metrin vetoa ylämäkeen. Onneksi uudenkaan kodin läheltä ei kauan mäkiä tarvitse etsiä, vaan valinnanvaraa riittää. Valitsin mäen, jota lähestyessäni ehdin verrytellä riittävän pitkään - 14 minuuttia - ja joka on sopivan haastava.


Sadan metrin vedot sujuivat mukavasti. Keskinopeudet vaihtelivat välillä 5:29-6:49. Toki olisi meno voinut tasaisempaa olla, mutta mistään kuolemanvakavasta asiastahan tässä ei kuitenkaan ole kysymys. Olen tyytyväinen, että sain harjoituksen vedettyä suunnitellusti loppuun saakka ja että olo oli treenin jälkeen hyvä.

Siitä olen myös iloinen, että mäkitreeni selvästi tuntui pakaroissa ja jaloissa. Ei varmaan olisi pahitteeksi, jos mäkiä tulisi koluttua useamminkin.

Kilometrejä…

Viikko 49/2017

Kuva
Vaikkei juoksemisesta ole vieläkään tullut yhtä olennainen osa arkeani kuin se on aiemmin ollut, oli viime viikko sentään lupaava. Juoksemaan ehdin kolme kertaa ja kilometrejä kertyi reilut kaksikymmentä. Ei hurjan hyvin mutta paremmin kuin moneen viikkoon.


Maanantaina ohjelmassa oli kevyt PK-lenkki ja tiistaina pitkästä aikaa pitkä lenkki. Itsenäisyyspäivän aattona reilut kaksitoista kilometriä taittui hyvällä mielellä, kun ei ollut kiire vaan aikaa olla ja mennä omissa ajatuksissa. Iso osa lenkistä meni peruskestävyysalueella perstuntumalla, koska mittari ei jaksanut mitata sykettä kovin pitkää matkaa.

Itsenäisyyspäivänä lepäilin edellispäivän pitkän lenkin jäljiltä. Oli rentouttavaa viettää Suomen 100-vuotisjuhlaa rauhassa kotona, miettimättä tekemättömien töiden listaa tai muita velvollisuuksia. Päivä katkaisi mukavasti arkea, ja torstain PK-lenkillä oli taas hyvä, leppoisa fiilis. Loppuviikko menikin sitten työkiireissä ja pikkujoulutunnelmissa.


Viikko kootusti tässä:

Maanantaina…

Viikko 48/2017

Kuva
Vihdoin tuntuu taas jollain muotoa tolkulliselta kirjoittaa viikkokooste, kun lenkkeilyä tuli harrastettua useammin kuin kerran. Mitään huikeita määriä ei nytkään mittariin kertynyt, mutta jospa tästä vähitellen pääsisi jonkinlaiseen säännöllisyyteen kiinni. 

Maanantaina juoksin viikon pisimmän lenkin, hieman toista tuntia, yhdeksän kilometriä. Tuntui mukavalta mennä matalalla sykkeellä ja hitaalla vauhdilla, kun pitkästä aikaa ei ollut kiire mihinkään. 
Keskiviikkona oli jälleen vuorossa peruskestävyyttä, mutta torstaina oli aika VK-lenkin. En voi väittää, että olisin ollut mukavuusalueellani: tuntuu, että tasaisen hidas meno maistuu paremmin. Seuraavana päivänä VK painoikin jaloissa sen verran, että perjantain lenkki typistyi neljään hitaaseen kilometriin. 

Tässä viikko vielä kootusti: Maanantaina PK 1:11:25, 9.04 km. Keskisyke 137, keskivauhti 7:53.Keskiviikkona PK 37:10, 4.43 km. Keskisyke 130, keskivauhti 8:24.Torstaina yhteensä 55:05, 7.88 km. VK-alueella 35 minuuttia. Keskisyke…

Marraskuu: kiirettä, kiirettä

Kuva
Tiesin etukäteen, että marraskuusta tulisi kiireinen. En kuitenkaan arvannut, kuinka kiireinen. Tuntuu, että kuukausi oli pääosin kellon vahtimista, tiukkoja aikatauluja, juoksemista paikasta toiseen, päällekkäisyyksiä ja niiden kanssa luovimista, kiirettä, kiirettä, kiirettä. Yritä siinä sitten lenkkeillä ja huolehtia omasta voinnista.

Niin se vain on, että joskus vain on pakko työntää omat liikkumiset taka-alalle ja keskittyä asioihin, jotka vaativat huomiota enemmän - vaikka kuinka tietää, että liikkuminen on hyväksi.

Eniten marraskuuta kuormitti muutto uuteen kotiin. Viidessä vuodessa oli ehtinyt kertyä tavaraa sen verran paljon, että pakkaaminen vei hetken jos toisenkin. Muuttotavaroiden purkaminen vie sekin aikansa, eikä homma ole valmis vielä. Tavoitteena on saada jouluna huokaista siistissä kodissa.


Kuukauteen mahtui myös työmatka Belgiaan, missä vierähti vajaa viikko ja ohjelmaa oli tarjolla yllin kyllin. Yhden kerran ennätin lenkkeillen tutustumaan uusiin maisemiin. Liikutt…

Juoksukirjoja

Kuva
Kun syksyn mittaan olen ollut parinkin flunssan kourissa, on ollut aikaa perehtyä juoksukirjoihin. Tässä lyhyesti lukemistani kirjoista:


Kirsi Valastin ja Timo Vuorimaan Lentoa juoksuun - Harjoittele oikein, kehity ja nauti! (Otava 2012) on kahden juoksuammattilaisen kirjoittama monipuolinen tietokirja. Kansantajuisesti kirjassa selitetään harjoittelun perusteita, itsestä huolehtimisen tärkeyttä ja varusteiden merkitystä.
"Jos et tunne menneisyyttä, on vaikea rakentaa tulevaisuutta", sanovat pitkän linjan asiantuntijat monilta elämänaloilta. Sama pätee urheilussa. Urheilun historian tuntemus, eri aikakausilla kehitettyjen valmennusmenetelmien tunteminen ja tietämys menestyneiden ja miksei menestymättömienkin urheilijoiden tekemisistä ovat kaikki erinomaista pohjaa hyvän harjoittelun rakentamisessa. Kiinnostava lisä kirjassa on se, että esille nostetaan juoksijaesimerkkejä sekä historiasta että nykypäivästä. Historiaa edustavat muiden muassa Paavo Nurmi ja Ville Ritola, nykyp…

Viikko 44/2017

Kuva
Marraskuun alkuun osui jo varsinainen marrasputken alkutynkä, kun lenkillä kävin sekä keskiviikkona, torstaina että perjantaina. Siihenpä putki sitten tyssäsikin, mutta onneksi ei ollut aikomuksena pitkää putkea yrittääkään saada päälle.

Lenkeillä tuli testattua talvikestävyyttä, kun pakkasta oli useampia asteita ja teitä peitti lumi. Torstaille suunnitellun VK-lenkin siirsin perjantaille, koska en halunnut -10 asteen lukemissa hengästyä kovin pahasti. Viikonvaihteessa lumi tosin jo katosi eikä miinusasteista enää ollut tietoakaan.


Tässä koottuna viikon lenkit:
Maanantaina PK 6 km, keskivauhti 8:06.Keskiviikkona PK 5.11 km, keskivauhti 8:16.Torstaina PK 8.62 km, keskivauhti 7:45.Perjantaina VK 8.07 km, keskivauhti 6:49. Viikonloppu ei varsinaisesti lepoa suonut, sillä muuttovalmisteluja tehdessä kuluivat niin lauantai kuin sunnuntai. Sitä riemua on jatkossakin luvassa, mutta lenkille yritän silti ehtiä.

Lokakuu 2017

Kuva
Lokakuu 2017 on tarjonnut Suomen luonnossa liikkujalle väriloistoa ja vesisadetta, auringonpaistetta ja lunta. Säät ovat vaihdelleet mutta vaihtelua on tarjonnut myös tavallinen arki sillä tavoin, että tuntuu, kuin kuukausi olisi ollut tavallista pidempi.


Yksi kuukauden huippuhetkistä oli ehdottomasti Vantaan puolimaraton, jolla sain kokea, miltä tuntuu, kun juoksu kulkee ja unelmat toteutuvat, jopa yli odotusten. Oli upeaa, että pääsin hyvällä mielellä ja varsin hyvävoimaisena maaliin. Vauhdinjako onnistui hyvin enkä uuvahtanut kesken matkan. En voi edelleenkään olla muuta kuin tyytyväinen.


Lokakuuhun sisältöä toi myös työmatka Slovakiaan. Reissussa pääsin myös lenkille ja vuoristoretkelle, mikä oli hienoa kaiken kokoustamisen ja istumisen vastapainoa.


Kaiken lisäksi kuukauteen mahtui syyslomaviikko, joka tarjosi lepoa ja rentoutumista ilman sen isompia ohjelmia. Joskus parasta onkin juuri se, kun saa kotoilla ilman aikatauluja ja velvoitteita.

Juokseminen sujui hyvin, vaikka lomavi…

Viikko 43/2017

Kuva
Kovin oli vaihteleva viikko ainakin juoksusäiden suhteen. Lenkille pääsi niin lumisessa kuin sulassa maisemassa, harmaudessa ja auringonpaisteessa.

Yhteinen nimittäjä viikon lenkeille oli peruskestävyys. Koko viikon etenin matalilla sykkeillä ja hitailla vauhdeilla - itse asiassa vauhti kävi sitä hitaammaksi, mitä pidemmälle viikko eteni.

Mitenkään raskaasta viikosta ei siis voi puhua, mutta varmaan hyvä niin. Askel tuntui kepeältä oikeastaan kaikilla lenkeillä, vaikka välillä tuuli puhalsi ja sade vihmoi.


Tässä viikon lenkit:

Maanantaina PK-lenkki 49:13, 6.35 km. Keskisyke 134, keskivauhti 7:44.Keskiviikkona PK-lenkki 1:20:52, 10.13 km. Keskisyke 137, keskivauhti 7:59.Torstaina PK-lenkki 43:54, 5.44 km. Keskisyke 133, keskivauhti 8:03.Perjantaina pitkä PK-lenkki 1:43:28, 12.44 km. Keskisyke 131, keskivauhti 8:18. Juoksua yhteensä 34.36 km.



Viikko 42/2017: niin lomalla

Kuva
Puolimaratonin jälkeinen viikko sujui ennakoitua enemmän lepäillen. Vantaan puolimaratonin jälkeen oli tarkoitus ottaa kevyesti, ja tiistain kevyt lenkki osoitti, että levolle olikin tarvetta. Nelisen kilometriä etenin hölkän ja kävelyn sekoitusta ja totesin, että jaloissa painoi sen verran, että pidemmille lenkeille ei kannattanut suunnata.

En tiedä, oliko painavien jalkojen syynä lopulta puolimaraton vai alkava flunssa: loppuviikon pysyin suosiolla etäällä lenkkareistani, sillä Syyspojan kanssa keskityimme niistelemään kilpaa. Onneksi flunssaisuus ei tällä kertaa pahemmin sotkenut suunnitelmia vaan syysloma antoi mukavasti tilaa levolle ja toisaalta voinnin mukaan ulkoilulle kauniissa syyssäässä.

Nyt ihmetellään kovasti viilentynyttä ulkoilmaa ja toivotaan, että nuha siirtyy taka-alalle.


Retkihaaste: sama kohde neljänä eri vuodenaikana

Kuva
Lomakotimme lähistöllä sijaitsee koski, jota käymme Syyspojan kanssa aika ajoin ihmettelemässä. Nelivuotias löytää kerta toisensa jälkeen jotain hämmästeltävää paikasta, jossa virtaava vesi kuohuu voimakkaana ja vaikuttavana.
Koskelle menimme ensi kertaa Retkihaasteen innoittamana tammikuun pakkasilla, jolloin vesi oli vielä sula. Sittemmin koski jäätyi niin, että hiljaisuus oli suorastaan hämmentävää.


Keväällä, huhtikuussa, maisema oli melko karu. Veden voimaa saimme silti silloinkin kunnioittaen katsella.


Kesä antoi tänä vuonna odottaa itseään, mutta niin vain vihreys valtasi koskimaisemankin. Kosteassa maastossa viihtyvät monenlaiset kasvit ja linnut yrittivät kohottaa äänensä kosken pauhun ylitse. Lehtevän vihreyden keskellä on aivan omanlaistaan tunnelmaa.




Nyt lokakuussa vehreys on jo lähes kokonaan kadonnut, puiden lehdet ovat varisseet maahan ja maisema alkaa vähitellen valmistautua talveen. Koski tosin ei lepää hetkeäkään, se taitaa kuohua aina vain.



Retkihaasteesta kuittaan n…

Viikko 41/2017

Kuva
Kuten jo Vantaan maraton -postauksessa kerroin, eivät viime viikon lenkit ennen Vantaan puolikasta olleet kovin rohkaisevia. Maanantaille suunniteltu lenkki jäi tekemättä armottoman väsymyksen takia. Tiistai-iltana reipas puolituntinen tuntui kovin tahmealta ja keskivauhti 6:41 sai miettimään, mitä ihmettä teen puolimaratonilla vain muutaman päivän kuluttua.

Torstaina juoksin kevyesti puolisen tuntia, eikä lähemmäs kahdeksaa minuuttia mennyt kilometrivauhti sekään herättänyt toiveita lauantaille. Aikansa valitustani kuunneltuaan mieheni totesi, että hän arvelee tässä olevan kyseessä käänteispsykologia ja että kuitenkin lauantain juoksu menee hyvin. En uskonut, mutta oikeassahan hän lopulta oli.

Tämän vuoden viimeinen juoksutapahtumani sujuikin sitten paljon paremmin kuin uskalsin odottaa. En asettanut aikatavoitetta mutta toivoin selviäväni maaliin alle 2:15-lukemissa. Ja niin kävi: nettoaikaan 2:06:45 olen oikein tyytyväinen.


Nyt on edessä palauttelua puolikkaalta. Jaloissa tuntuu v…

Puolimaraton Vantaalla

Kuva
Suuntasin lauantaina kohti Vantaata kovin epävarmoissa tunnelmissa. Pari lenkkiä edeltävällä viikolla olivat molemmat kaikkea muuta kuin rohkaisevia: syke huiteli korkealla pienissäkin vauhdeissa ja tuntui, että voimia ei vain ollut. Ehkä edellisviikon työmatka painoi ja muutenkin väsymystä oli ilmassa riittämiin.

Lauantaina lähdimme aamulla mieheni kanssa ajelemaan kohti Vantaata. Suuremmin ei jännittänyt, sillä erityisiä aikatavoitteita ei ollut (toki toivoin 2:15:n alitusta) ja päätin suhtautua juoksuun pitkänä lenkkinä ja ottaa rennosti.

Kiva yllätys oli se, että pääsimme hotellihuoneeseen jo yhden maissa. Vaihdoin vaatteet ja kävelimme kisa-alueelle pienessä sateessa. Kosteus tunkeutui lenkkareihin jo matkalla lähtöalueelle, ja kun mieheni tarjosi minulle paikkaa sateenvarjonsa alla, totesin, että kiitos ei - todennäköisesti kastun tänään joka tapauksessa.

Kisa-alueella numero "pyykkinarulta" rintaan ja sitten lähtöä odottelemaan. Kävely hotellilta kävi mukavasta lämmi…