Leivänhakulenkkejä ja muuta ulkoilmaelämää

Aamuaurinkoa Benalmádenassa.
Eipä sujunut viime viikollakaan puolimaratonharjoittelu aivan suunnitelmien mukaan, mutta se oli odotettavissa. Matka ensin Slovakiasta Suomeen ja sitten matka Suomesta Espanjaan verottivat voimia sen verran, että hulvattomiin liikuntasuorituksiin en alkuviikosta kyennyt. Sitten lomaohjelma vaikutti siten, että lajivalikoimasta muodostui tavanomaisesta poikkeava.

Maanantaina Slovakiassa ennätin 1.3 kilometrin mittaiselle kävelylenkille, ennen kuin koitti aika suunnata kohti kotimaata. Yön vietin lentokentällä, mistä pyrähdimme tiistaiaamuna kohti Espanjaa. Sen verran heikoiksi yöunet jäivät, että en uskaltautunut tiistaina lenkille, vaikka aikaa olisi ollut. Sen sijaan kävin 2.7 kilometrin mittaisella kävelylenkillä.

Keskiviikkoaamuna juoksinkin sitten patongin perässä ympäri Benalmádenan Puebloa. Ensin lähimarketin luokse, joka olikin yllättäen kiinni. Sitten kohti toisessa suunnassa sijaitsevaa pikkukauppaa: sekin suljettu. Kolmas yritys toden sanoi: kylässä sijaitseva leipomo sentään oli auki ja houkutteli leivän tuoksullaan nälkäisen asiakkaan luokseen.

Mutta jotta asiat eivät olisi liian yksinkertaisia, ei leipomoon käynyt (tietenkään!) maksukortti. Eikä minulla (tietenkään!) ollut käteistä mukana. Myyjä, herttainen naisihminen, pelasti aamuni lupaamalla, että voin maksaa myöhemmin, ja niinpä lähdin leipomosta tyytyväisenä kohti asuntoamme, jossa oli kahvi keitetty ja kaikki valmiina. Juoksua patongin perässä yhteensä 3.3 km.


Seuraavana aamuna suuntasin suoraan leipomolle, jotta sain taas tuoretta patonkia aamupalapöytään ja ennen kaikkea maksettua velkani. Juoksua vain kilometri. Lisäksi torstaihin kuului ratsastusta tunnin verran.

Perjantaina tunnin ratsastus, sitten vielä peruslenkki reilut puoli tuntia, 3.6 kilometriä. Asuntomme lähimaastot ovat sen verran polveilevia, että kovin vauhdikkaisiin suorituksiin en kyennyt, koska en halunnut sykkeen nousevan pilviin saakka.

Lauantaina suuntasinkin rannalle, sillä maasto on siellä huomattavasti tasaisempaa kuin vuoristokylässä. Lämmin sää kuitenkin aiheutti sen, etten taaskaan kyennyt kovin vauhdikkaaseen menoon: kilometrejä kertyi kolmessa vartissa viisi. Juoksun lisäksi päivään kuului ratsastuslenkki maastossa. Ratsastuksista löytyy erillinen postaus täältä.


Sunnuntai olikin sitten kotiinpaluupäivä, ja aikataulu oli sellainen, ettei liikunnasta tarvinnut edes haaveilla, ellei taivalluksia lentokentillä lasketa mukaan. Reippaampi juoksupätkä tuli tehtyä Lontoossa, missä vaihtoaika kävi niin lyhyeksi, ettei matkalaukku ehtinyt enää mukaan.

Juoksukilometrejä kertyi yhteensä 12.9. Ei kovin hieno määrä, mutta olipas mukavaa käydä lenkillä auringonpaisteisessa lämmössä, ihan vain t-paidassa ja sortseissa! Nyt moisesta menosta saa vain haaveilla. Mutta: Helsinki City Runiin on enää kuukausi aikaa, ja toukokuussa maisema on täällä Suomessakin toivottavasti aika toisenlainen kuin nyt!

Kommentit

Lähetä kommentti