Perjantaipitkis

Ramsaynrannan tienoilla.

Jos ihminen pääsee pääkaupunkiin hieman etuajassa illan kokousta ajatellen, mitä hän tekee? Tietysti suuntaa lenkille, mieluummin pitkälle sellaiselle. Ei toki käy mielessäkään, että voisi vaikka istahtaa nautiskelemaan helsinkiläisten kuppiloiden antimista.

Minulle jäi muutama tunti ylimääräistä aikaa, kun matkustin Helsinkiin työasioissa. Niinpä hiljensin päässäni kahvikupillisen oluttuopin ääreen houkuttelevan äänen ja pakkasin lenkkarit ja juoksuvaatteet mukaan. Olin jopa niin tomera, että katsoin etukäteen kartasta, missä voisin juosta mukavasti lenkin niin, ettei tarvitsisi juosta samaa reittiä takaisin.

Helppoa kuin mikä, varsinkin kun somesta tuli seurattua Helsinki Street Run -kokemuksia. Tapahtuman reittihän vaikutti varsin mainiolta, joten sitä soveltamaan siis.

Tamminiemihän se siellä.

Töölönlahdelta Olympiastadionin ohitse Tukholmankadulle ja siitä kohti Seurasaarta. Ei kuitenkaan Tamminiemeen saakka vaan Ramsaynrantaan ja Kuusisaareen. Matkalla sai ihastella kaikenlaista tietyömaista hulppeisiin rantalukaaleihin ja Japanin suurlähetystöstä merimaisemiin. Vilahtihan siellä lahden takana Tamminiemikin, jossa tuli kesäkuussa vierailtua.

Lehtisaaressa lehtien vehreyttä.

Jos ei reitin alkuosa aivan miellyttävä vilkkaan liikenteen ja tietyömaiden takia ollut, oli saarilla kiva lenkkeillä. Onnistuin valitsemaan hieman rauhallisempia reittejä, vaikken aina ihan kartalla ollutkaan.

Kuusisaaresta kuljin Lehtisaaren kautta Kaskisaareen ja sieltä Lauttasaareen, missä katselin Alepa-pyöriä hetken aikaa sillä silmällä miettien, kuinka nopeasti olisinkaan pyörällä hotellilla. Mutta ei muuta kuin liikettä lenkkareihin.

Vilkasliikenteisen Länsiväylän onnistuin puolivahingossa kiertämään ja Ruoholahteen päädyin Lauttasaaren sillan kautta. Pieni lenkki Lapinlahden maisemissa, sitten keskustaan. Loppumatkasta sainkin väsyneisiin jalkoihin liikettä, kun väistelin kaduilla kulkijoita.

Pyörällä olisi ollut nopeammin perillä.

Lenkki kesti suunnitelman mukaisesti kaksi tuntia ja kaksikymmentä minuuttia. Keskivauhti oli 8:03, eli hyvin hidas, mutta sain sykkeen pysymään mukavasti PK-alueella alusta loppuun saakka. Pari piikkiä tosin tuli ylämäissä, mutta muutoin syke pysyi aisoissa ilman pahempia tuskailuja. Se on muuten rentouttavaa, kun ei tarvitse tämän tästä ottaa kävelyaskelia ja miettiä, miten huonokuntoinen täytyy ihmisen olla, kun syke ei pysy peruskuntoalueella vaikka vauhti on sellaista että isoäidit kaahaavat rollaattoreillaan ohitse.

Olipas muuten matkassa mitattuna pisin lenkki, jonka olen juossut muutoin kuin lappu rinnassa. Ajassa mitattuna kaikkien aikojen pisin lenkki. Eräänlaisia ennätyksiä tuli siis rikottua.

Kommentit

  1. Ihana lenkki! Parhaalla tavalla käytetty luppoaika. :) Ja Helsingissä on niin kiva juosta. Onnea myös pituusenkasta, alkaa uhkaavasti näyttää maratoonarin harjoittelulta. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli tosiaan hieno kokemus! Taidan vaalia muistoa mielessäni aika pitkään, jäi niin hyvä fiilis. Kiitos! ;)

      Poista
  2. Juoksumatkailu on ihan parasta! Hienoa että löysit mukavan, juoksijaystävällisen, Street Runia myötäilevän reitin. Ja onneksi olkoon ennätyksestäsi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin on! Löysin jo itseni miettimästä, missä uudessa paikassa pääsisin juoksemaan pitkän lenkin, mutta taitaa olla tyytyminen kotimaisemiin. Kiitos, ennätys se on tuokin. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokemuksia Polar Loop -aktiivisuusrannekkeesta

Polar M400, kokemuksia

XXL, ärtymyksen nostattaja