Helmikuu 2018

Auringonnousun aikaan.

Helmikuu on siirtynyt muistojen kirjoihin. Ajanjakso oli talvisempi kuin tammikuu, ainakin jos lämpötiloista puhutaan. Useampaan kertaan sai ihmetellä elohopean painumista alle kahdenkymmenen miinusasteen ja jonkun kerran lenkkisuunnitelmat menivät uusiksi, kun pakkanen paukkui liian mojovasti. Kunnon talvisäitä siis, ja hyvä niin!

Upeaa on ollut huomata taas kerran, miten nopeasti päivä alkaa helmikuussa pidentymään. Konkreettisesti valon määrän lisääntymisen huomaa aamuisin töihin ajellessa ja taas illalla, kun ei tarvitsekaan ulkoilla pilkkopimeässä, jos haluaa työpäivän päälle ulkoilmaan.

Pakkaspäivän valoa.

Helmikuu tarjosi valoa reilusti enemmän kuin edelliset kolme kuukautta yhteensä. Nautin suunnattomasti auringonpaisteesta, ja sitä oli nyt tarjolla hyvin. Auringonvalon lämmittävän vaikutuksenkin jo huomaa: kevättä kohti ollaan selvästi menossa.


Suomalainen näköjään jaksaa loputtomiin puhua säästä, mutta ei voi mitään: ihastelen ja havainnoin jatkuvasti luontoa, ja siihen harrastukseen lenkkeily tietenkin sopii oikein hyvin ja tuo uusia ulottuvuuksia!

Lenkkeiltyä tuli kuukauden aikana yhteensä 100.55 kilometriä. Peruskestävyysharjoittelu korostui, kun en kylmillä säillä halunnut hengästyä liikaa, mutta se tuskin haittaa. Tulipa kokeiltua sekin, kuinka hitaasti kykenen juoksemaan hölköttelemään. Pitkiä lenkkejä tuli tehtyä harmittavan vähän, mutta siinä suhteessa yritän parantaa tapani maaliskuussa.

Kävelyä sain lisättyä harjoitteluuni mukavasti helmikuun loppupuolella. Sitä on tarkoitus jatkaa kevään mittaan: enemmän (reipasta) hyötyliikuntakävelyä ja sen miettimistä, tarvitseeko niin usein siirtyä paikasta toiseen autolla vai voiko välinkulkuun käyttää hieman enemmän aikaa ja omia voimia.

Hyvänä kävelylle innostajana toimii vesikoiranpentu, jota ei koskaan tarvitse ulos houkutella, oli pakkasta sitten enemmän tai vähemmän. Lunta pentu rakastaa eikä kylmyyskään tunnu enää niin paljon vaivaavan kuin pienempänä.

Vesikoira - vai sittenkin lumikoira?

Helmikuun loppupuolella intouduin viimein myös tekemään oheistreeniä. Keppijumppaa ja kahvakuulaharjoittelua tein molempia, ja vaikka edelleen tuntuu siltä, että lenkille lähteminen on helpompaa kuin keppiin tai kahvakuulaan tarttuminen, yritän ryhdistäytyä tässäkin asiassa kevään aikana vielä enemmän. Hankin hiljattain Anna Saivosalmen uutuusteoksen Treenaa kotona — 10, 20 tai 30 minuuttia, se toivottavasti tuo apua oheisharjoitteluun.

Polarin mukaan helmikuussa päivittäinen aktiivisuustavoitteeni oli keskimäärin 142%. Vaikken kaikkina päivinä sataan prosenttiin aktiivisuudessa yltänytkään, ylitin tavoitteen toisina päivinä reilusti. Niinpä keskiarvo on varsin hyvä ja voin todeta helmikuun olleen tasapainoinen ja hyvä kuukausi.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokemuksia Polar Loop -aktiivisuusrannekkeesta

Polar M400, kokemuksia

XXL, ärtymyksen nostattaja