Vahingossa puolimaraton

Siinä se!

Ehkä lähestyvä juhannus sai mielen sekaisin tai sitten iski joku muu keskikesän hulluus, mutta niin vain kävi, että juoksin vahingossa puolimaratonin ja hitusen enemmänkin. Tuli sitten hilpaistua koko juoksu-urani pisin lenkki niin ajassa kuin matkassa laskettuna. 

No, ”hilpaisu” ei varsinaisesti ole osuva sanavalinta. Loppumatkasta alkoi askel painaa jo melkoisesti, sillä en ollut osannut varautua ihan noin pitkään taipaleeseen ja energia alkoi loppua viidentoista kilometrin kieppeillä. Mutta pääsin kuin pääsinkin määränpäähäni saakka – janoisena ja nälkäisenä mutta tyytyväisenä!


Mitenkäs tässä näin pääsi käymään? Tarkoituksena kyllä oli juosta pitkä lenkki, mutta etukäteen ajattelin noin 15-kilometristä rupeamaa. Ajatus oli juosta yhteen suuntaan 7.5 kilometriä ja kääntyä sitten takaisin kohti lähtöpistettä – eli mittariin olisi kertynyt se 15 kilometriä. Kääntöpaikan lähestyessä alkoi kuitenkin tuntua tympeältä juosta sama matka takaisin ja sain kuningasajatuksen jatkaa eteenpäin niin, että juoksenkin ympyrää muistuttavan lenkin, jotta ei tarvitse tehdä täyskäännöstä välillä. Vain kaksi käännöstä oikeaan ja se on siinä. 

Ajatushan oli siis ihan hyvä. Ainoa ongelma oli se, että arvioin matkan kohtuullisen huonosti. Luulin, että koko lenkki olisi 14–15 kilometriä, mutta viisitoista tuli täyteen juuri ennen toista käännöstä oikealle. Siinä vaiheessa tajusin, että tästähän tulee puolimaraton, ellei noutaja ehdi ensin. Lopulta lenkin pituudeksi tuli 22 kilometriä, kun lopussa oli vielä pakko tehdä ylimääräinen kiemura, ettei tasaluku olisi jäänyt kahtakymmentä metriä vajaaksi.

Juoksijan varjo.

Aikaa kului tolkuttomasti mutta mukavan kevyesti kilometrit taittuivat, ellei sitä loppupuolen väsymystä lasketa. Ilahduttavaa oli sekin, että syke pysyi varsin hyvin PK-alueella, vaikka oli lämmintä parikymmentä astetta ja mäkistä maastoa. 

Tässä vielä lenkin lukemia:
Pitkä PK 2:55:39, 22 km. Keskisyke 142, keskivauhti 7:58.

Kommentit

  1. Hienoa! Niin ne kilometrit kuluu joskus huomaamatta:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se olikin yllättävää, miten helposti kilometrit kertyivät. Joskus tuntuu, että kolmasosankin saavuttaminen on työn ja tuskan takana. :)

      Poista
  2. Onneksi ei tullut noutajaa! :) Tällaisista vahinkolenkeistä on hauska lukea :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi tosiaan ei! Oli mulla kyllä varasuunnitelma, jos voimat olisivat kokonaan ehtyneet, mutta hyvä että ei tarvinnut varasuunnitelmaan tarttua. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokemuksia Polar Loop -aktiivisuusrannekkeesta

Polar M400, kokemuksia

XXL, ärtymyksen nostattaja