Viikko 30/2018: laiskottelu jatkui

Aamuvaloa.

Jos meni edellinen viikko vähäisin liikunnoin, ei heinäkuun viimeinen täysi viikko ollut sen kummempi. Juostua tuli vaivaiset 12.47 kilometriä eli kuta kuinkin sama määrä kuin edellisviikolla. Liikuntaan käytin aikaa 2:47:15, mikä oli kuitenkin edeltävää viikkoa enemmän.

Suurin syy juoksemisen vähäisyyteen oli helle, toiseksi suurin syy oli ajanpuute. Elohopea killui koko viikon ajan kolmenkymmenen asteen kieppeillä, ja joinakin päivinä oli niin kuuma, että hiki virtasi, vaikkei liikkunut minkään vertaa.

Maanantaina aloitin viikon uimalla pitkästä aikaa pidemmän matkan. Puolisen kilometriä uintia, sen päälle reilun kymmenen minuutin kahvakuulailu: hyvä hellepäivän setti, jonka jälkeen oli ihanaa vielä pulahtaa järveen ja käydä saunassa.

Vettä ja valoa.

Tiistaina lähdin lenkille aamulla ennen kuutta, jotta lämpötila ei ehtinyt kohota liian tukalaksi ja ehdin hyvin vielä töidenkin pariin. Eipä vain ollut kepeää meno nytkään, sillä yllättävän aikaisin elohopea kipusi kahdenkymmenen paremmalle puolelle.
PK 54:36, 7.20 km. Keskisyke 140, keskivauhti 7:35.

Keskiviikko meni sitten aikatauluhaasteiden parissa: miehen kanssa tehtiin läpsystä vaihto, kun minä kävin töissä ja hän lähti reissuun heti kotiuduttuani. Pienen miehen kanssa siirryimme illalla mökille ja totesimme, että ilmalämpöpumpun viilennystoiminto on näillä säillä aika upea juttu.

Lapsuudesta tuttu metsätie.

Torstaina kävin lenkkeilemässä mökin lähistöllä lapsuusmaisemissa, joissa en olekaan aikoihin liikuskellut. Oli sykähdyttävää huomata, miten metsätie oli muuttunut vuosien aikana hurjasti: puut ovat kasvaneet ja metsäaukot umpeutuneet. Silti maisemassa oli paljon tuttua ja lenkin aikana mieleen nousi paljon tärkeitä muistoja vuosien takaa.
Lenkkiin sisällytin neljänsadan metrin vedon, joten Juoksuhaaste eteni kohdan 31 verran (Juokse 400 metriä kovaa ja ota aikaa. Veto taittui aikaan 2:03 eli kilometrivauhdilla 5:04. Paljon parempaan en olisi tuossa säässä kyennyt, aika kovalta tuntui.
PK + VK 40:39, 5.27 km. Keskisyke 145, keskivauhti 7:42.

Opas luontokohteeseen.


Perjantainakin oli vuorossa nostalgiareissu, kun suuntasin esikoisen ja kuopuksen kanssa Viitasaarelle Karoliinan portaille patikoimaan. Viimeksi olemme käyneet luontopolulla ja kalliolla retkeilemässä vuonna 2012, kun kuopuksesta ei vielä ollut tietoakaan. Karoliinan portaat kuuluu Keski-Suomen seitsemään matkailuihmeeseen mutta on jo valitettavan huonossa kunnossa. Kovin ylös emme päässeet kiipeämään mutta saimme ihastella upeita kallioita ja kaunista luontoa. Hienosta luontokohteesta lisätietoa täällä.

Aikeissa oli käydä lenkillä vielä luontoreissun jälkeen, mutta ilmeisesti kuumuus, maastossa kiipeileminen ja liian vähäinen nesteen saanti aiheuttivat sen, että olo kävi todella huteraksi. Iltapäivällä tuli lepäiltyä sen verran, mitä pieni mies salli, ja lepo ja kivennäisveden tankkaaminen taisivat auttaa, sillä iltaa kohti olo parani niin, että saimme pidettyä kuutamopiknikin: odotimme näkevämme kuunpimennyksen, joka kuitenkin jäi pilviverhon taakse piiloon. Piknik-eväät kuitenkin maistuivat mainiosti.

Ilta-auringon kulkijat.

Lauantain ja sunnuntain toimin esikoisen ratsastusvalmennuskuljettajana. Päivät kuluivat aika tiiviisti kuljetushommissa eikä helteessä hikoilun jälkeen enää ollut voimia liikkumiseen.

Mutta onpahan saanut helteistä ja auringosta tänä kesänä nauttia! Tämä viikko taitaakin olla viimeinen helleviikko tällä erää, joten nyt pitää nauttia lämmöstä, kun sitä vielä riittää.

Kommentit