Positiivisuusviikko 2018


Sähköpostiin tupsahti Positiivarit-palvelusta kiinnostava tieto: viikko 36 on ollut Positiivisuusviikko jo vuodesta 1991 lähtien. En muista aiemmin törmänneeni aiheeseen tai ainakaan en ole tietoisesti teemaviikkoa huomioinut, mutta eipä kai ole myöhäistä vieläkään – noin niin kuin positiivisesti ajateltuna. Positiivisuusviikon ideana onkin kannustaa ajattelemaan asioita myönteisestä näkökulmasta, sanotaan Vahvike-sivustolla.


Positiivisuusviikon hengessä päätin kirjata viikon jokaisena päivänä muistiin asioita, jotka ilahduttivat tai joista olen kiitollinen. Pyrin kirjaamaan hyviä asioita erityisesti niinä päivinä, kun kaikki ei mennyt aivan putkeen. Tässä lopputulemaa:
  • Maanantaina tuli jostain syystä ajateltua paljon terveyttä ja sitä, miten helposti tilanne voi keikahtaa päälaelleen. Töihin pyöräillessäni mietin, että kaatuminen kovassa vauhdissa voisi aiheuttaa korjaamattomia vaurioita. Ei siis ihan kauhean myönteinen lähtökohta Positiivisuusviikolle, mutta osasin sentään johdattaa ajatuksiani oikeaan suuntaan: Olen kiitollinen siitä, että olen terve. Pystyn pyöräilemään, juoksemaan ja kävelemään, ja kehoni pystyy yllättävän koviinkin suorituksiin, jos vain rohkenen yrittää.
  • Tiistaina iloa tuotti viikon pitkis monessakin mielessä: ihana aurinkoinen aamu, jonka sain viettää lenkillä, kauniit maisemat ja hyvältä tuntunut juoksu. Siinä syitä olla tyytyväinen!
  • Keskiviikko ei käynnistynyt aivan parhaalla mahdollisella tavalla ja annoin itseni ärsyyntyä esimerkiksi kanssakulkijoista, jotka parkkeeraavat autojaan miten sattuu, ja siitä, että ihan itse unohdin illalle ajatellun ruoan koko yöksi pöydälle. Kun ärsyynnyttyäni veivasin ajatuksia myönteiselle raiteelle, huomasin monta hyvää asiaa: hyvät uutiset lapsen silmälääkäristä, taas ihana auringonvalo, riemukas koira mukana lenkillä.
  • Torstaina aloitin uuden kirjoittamiseen liittyvän harrastuksen, ja ennen h-hetkeä mietin moneen kertaan, uskallanko ja olenko menossa oikeaan paikkaan. Lopulta ilta oli todella antoisa ja tuntuu, että sain runsaasti henkisiä voimavaroja. Iltayöstä kotiin ajellessani nautin suunnattomasti pimeydestä, katuvalojen loisteesta ja hyvästä musiikista. Monin tavoin upea ilta siis.
  • Perjantaina pienesti harmitti, kun odotetut juhlat jäivät väliin miehen sairastumisen vuoksi. Sitten kuitenkin ilahdutti se, että aamulla ei ollut kiire vaan ehdin viettää aikaa tyytyväisen ja nauravaisen Syyspojan kanssa. Lisäksi sain itselleni tehokkaan kotitoimistopäivän, kun ei tarvinnutkaan uhrata aikaa matkantekoon ja juhlavalmistautumiseen.

  • Lauantaina tuntui siltä, että positiivisuutta sai kaivamalla kaivaa, kun ympärillä oli enemmän kielteisyyttä ja kärttyisyyttä kuin iloa. Mutta löytyihän niitä hyviäkin asioita: onnistunut vk-lenkki, koira lauteilla saunassa ja majan rakentaminen Syyspojan kanssa.
  • Sunnuntai oli ihana päivä. Hidas aamu, hiekkarakentelu Syyspojan kanssa ja retki veistospuistoon toivat hyviä hetkiä mukavan leppoisaan päivään.
Sunnuntain rakennelmia.
Positiivisuusviikko ei mullistanut elämää mutta auttoi jollain tasolla havaitsemaan sen, kuinka tärkeää on kohdistaa katsetta hyviin asioihin. Viikolla sattui hetkiä, joihin olisin voinut jäädä kielteisessä mielessä vellomaan. Yllättävän paljon on voimaa ajattelulla: Sillä, mihin huomionsa kohdistaa, on merkitystä. Omilla valinnoilla on merkitystä. Voin valita kiukutella miehelle, joka on sairastaessaan äksy, mutta yhtä hyvin voin päättää ohittaa äksyilyn ja kiinnittää huomiota aurinkoiseen lapseen ja iloiseen koiraan.

Ei varmaan olisi haitaksi, jos Positiivisuusviikkoa viettäisi useamminkin kuin kerran vuodessa. Yritänpä muistaa haastaa itseäni positiiviseen asenteeseen ennen kuin syyskuu 2019 koittaa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Polar M400, kokemuksia

Kokemuksia Polar Loop -aktiivisuusrannekkeesta

XXL, ärtymyksen nostattaja