Näin teen aina, joskus, en koskaan


Bongasin tällaisen haastepostauksen jostain sisustusblogista, kun etsin ideoita kodin laittamiseen. Valitettavasti olen blogin nimen unohtanut mutta silti päätin pohtia minäkin aihetta aina – joskus – en koskaan. Haasteessa nimetään viisi asiaa, jotka tekee aina; viisi asiaa, joita tekee joskus ja viisi asiaa, joita ei tee koskaan.

Ihan helppo tehtävä ei ollut, ja erityisesti en koskaan -luetteloa jouduin miettimään aika kauankin. Tässä joka tapauksessa minun listaani:


Aina
  • Selailen kalenteria. Minusta on kivaa suunnitella esimerkiksi sitä, miten liikun viikon mittaan, ja sopivien liikuntahetkien löytäminen vaatii tietenkin sitä, että kalenteriin on kirjattu kaikki menot. Sähköiseen kalenteriin en ole halunnut siirtyä, sillä paperisen kalenterin rapistelu on niin mukavaa.
  • Haaveilen matkustamisesta. En matkusta lopulta kovin paljon, mutta aina on kiva haaveilla uusista paikoista. Viime vuonna matkustin töiden vuoksi useamman kerran, ja niistäkin reissuista on jäänyt mieleen paljon hyviä muistoja.
  • Luen jotain illalla. Paras unilääke on lukeminen!
  • Lajittelen jätteitä niin paljon kuin pystyn. Minusta on hämmentävää, että esimerkiksi biojätteet heitetään surutta sekajätteen sekaan. Suomessa jätteiden lajittelu on kuitenkin suhteellisen vaivatonta.
  • Tarvitsen uusia juoksuvarusteita. Yritän sulkea silmäni urheiluvarustemainoksilta, sillä tuntuu, että lankean niiden houkutuksiin liian helposti. Hiljattain otin vihdoin käyttööni lenkkarit, jotka odottivat kaapissa vuoroaan lähes vuoden. Ei siis kovin tarveperustainen ostos!

Joskus
  • Toivon, että asuisin kävely- tai pyöräilymatkan päässä tärkeistä paikoista. Joudun olosuhteiden pakosta liikkumaan paljon autolla, mutta toivoisin joskus, että valinnanvaraa olisi enemmän.
  • Mietin, millaista elämäni olisi, jos olisin valinnut joinakin ratkaisevina hetkinä toisin – silti olen tyytyväinen elämääni enkä haikaile menneitä. Oikeastaan on hauskaa pohtia, mitä jos -vaihtoehtoja, vaikkei erilaista elämää kaipaisikaan.
  • Kaipaan yksinoloa. Olen sen verran erakko, että mieleni tarvitsee aika ajoin hiljaisuutta ja rauhaa. 
  • Tarvitsisin malttia enemmän. Silloin tällöin innostun jostain uudesta asiasta niin, että se vie mukanaan vähän liiankin voimallisesti.
  • (siis usein) etsin avaimiani. Lasten mielestä tunnuslauseeni voisi olla "missä mun avaimet".

Luonnosta voimaa.

En koskaan
  • Juo lonkeroa. Nuoruudessani join lonkeroa sen verran reippaasti eräänä iltana, että sain maisteltua juomaa riittämiin vuosikymmenien tarpeisiin.
  • Heitä roskia luontoon enkä jaksa ymmärtää heitä, joiden mielestä on ihan ok viskoa auton ikkunasta tielle esimerkiksi hampurilaisaterian jätteitä.
  • Katso kauhuelokuvia. Joskus aikoinaan katsoin mutta en enää nykyään. Tuntuu, etten kaipaa sellaista jännitystä elämääni.
  • Ajattele, että kaikki olisi omissa käsissäni. Enemmänkin pelkään sitä, miten helposti asiat voivat muuttua huonompaan, vaikka yritänkin esimerkiksi huolehtia terveydestäni.
  • Nikkaroi mitään. En ole käsistäni erityisen kätevä ja jätän siis suosiolla muille vaikkapa sellaiset kodin työt, jotka vaativat siistiä jälkeä vasaran kanssa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Polar M400, kokemuksia

Kokemuksia Polar Loop -aktiivisuusrannekkeesta

XXL, ärtymyksen nostattaja