Juoksutapahtumia täysi tusina




Havahduin hiljattain huomaamaan, että olen saavuttanut juoksutapahtumiin osallistumisessa eräänlaisen merkkipaalun: tusina on nyt täynnä. Vähän yli kolme vuotta siihen meni, ja vaikka moni ylittää maaliviivan kaksitoista kertaa (puolessa) vuodessa tai useamminkin, on tuo minulle aika iso asia. Enhän vielä joitakin vuosia sitten olisi uskonut ollenkaan, että a) osallistun juoksutapahtumaan, b) juoksen kymmenen kilometriä ihan omin jaloin tai b) juoksen puolimaratonin ja senkin ihan omin jaloin.

Nyt takana on seitsemän kympin kisaa ja neljä puolimaratonia sekä yksi vajaan kympin tapahtuma. Matkan varrella on sekä onnistuneita kisasuorituksia että karvaita pettymyksiä, mutta jokaisella tapahtumalla on paikkansa muistoissani.

Ensimmäinen juoksutapahtuma, johon osallistuin, oli Finlandia Marathonin kympin juoksu Jyväskylässä syksyllä 2015. Silloin tavoittelin tunnin alitusta mutta jouduin taipumaan. Myöhemmin olen toki ymmärtänyt, että tein typeriä aloittelijan virheitä, mutta niistähän ihminen oppii.

Vaikka ensimmäisellä kympillä ei aikatavoite toteutunutkaan, olin tavattoman ylpeä siitä, että sain juostua koko matkan ja pääsin maaliin saakka. Seuraavana vuonna pääsinkin jo selvästi alle tunnin, kun maaliviiva ylittyi ajassa 55:47. Syksyllä 2017 katsoin, että Finlandia Marathonin kympistä oli jo muodostunut perinne, ja tuolla kertaa aika oli jälleen alle tunnin mutta hieman edellisvuotta huonompi. Tämänvuotinen kymppi oli tunnelmaltaan ehkä kaikista huonoin, kun lähdin matkaan liian väsyneenä. Silti tunti alittui melko selvästi.

Toinen perinnekymppi on ollut Pekan Pyrähdys, pieni maalaistapahtuma. Siellä juoksin ensimmäistä kertaa vuonna 2016, ja sekä silloin että viime ja tänä vuonna jäi tunnin alittuminen haaveeksi. Kivaa on kuitenkin joka kerta ollut! Erityisesti mieleeni jäi kesän 2018 juoksu, kun taivalsimme ystäväni kanssa kympin jutellen ja juosten.

Ensimmäinen puolimaraton oli ohjelmassani keväällä 2017. Silloin Helsinki City Runin maaliviiva ylittyi ajassa 2:15:53, mikä oli pieni pettymys. Paljon paremmin ei sujunut viime keväänä, kun nettoajaksi kirjattiin 2:11:59. Ensimmäisellä kerralla ongelmia aiheutui vatsavaivoista, toisella kerralla yllättävän lämmin sää vei voimia.

Syksy tuntuukin olevan minulle kevättä tai kesää otollisempaa aikaa juoksemiseen. Vantaan maratonilla lokakuussa 2017 juoksin puolikkaan aikaan 2:06:45 ja vuosi myöhemmin lokakuussa juoksin Yhdysvalloissa vielä paremman ajan, tosin kovin alamäkivoittoisella reitillä. Luulenpa, että tuo puolimaratonennätys 1:56:56 ei tule ihan pian parantumaan.


En osallistu juoksutapahtumiin kilpaillakseni muita vastaan – siihen olen aivan liian hidas. Osallistun juoksutapahtumiin, koska ne ryhdistävät mukavasti harjoittelua ja tuovat tekemiseen paitsi aikaetappeja myös suunnitelmallisuutta (vaikka vauhtikestävyysharjoittelu meinaa silti unohtua). Osallistun juoksutapahtumiin myös siksi, että niiden myötä on mahdollisuus päästä juoksemaan yksin porukassa ja jakaa elämys ison joukon kanssa.

Parhaat muistot tapahtumista eivät liity niinkään saavutuksiin ja numeroihin vaan siihen, miten hyvältä tuntuu juosta osana juoksijayhteisöä. Tapahtumista saa kummasti voimaa askeliin ja monta kertaa olen saanut huomata, että pystyn parempaan kuin mitä olisin itse uskonut. Se tunne on aika arvokas.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Polar M400, kokemuksia

Kokemuksia Polar Loop -aktiivisuusrannekkeesta

XXL, ärtymyksen nostattaja