Viikko 48/2018: pitkis ja uimakoulun päätös

Ihan kohta jäässä.

Kyllä yksi mainio tapa aloittaa uusi viikko on pitkä lenkki – varsinkin, kun sen saa tehdä auringonpaisteessa. Auringonvalo ei tosin juuri lämmittänyt vaan pieni pakkanen tuntui yllättävän kylmältä. Nyt ihmettelenkin, kuinka ihmeessä olen kyennyt aiempina talvina juoksemaan, kun elohopea on painunut kymmenen alapuolelle.

Muutoin maanantailenkki sujui hyvin. Nautin kiireettömästä etenemisestä ja maisemasta, jota valaisi pieni lumikerros. Vauhti oli kerrankin oikeasti tasavauhtista, kilometri toisensa perään tuli mentyä lähellä 7:45-nopeutta. Hidasta, tiedän, mutta 40 prosenttia lenkistä sujui PK1-alueella ja korkeimmat sykelukemat olivat mukavasti aerobisen kynnyksen alapuolella. Hyvä aloitus marraskuun loppusuoralle siis.

PK 1:53:14, 14,68 km. Keskisyke 135, keskivauhti 7:42.

Illalla venyttelin puolisen tuntia ja ulkoilin koiran ja viisivuotiaan kanssa. Lunta oli kertynyt päivän mittaan sen verran, että lapsi pääsi istumaan pulkassa. Oi onnea!

Taivaalla möllöttävä valoilmiö on kuu.

Tiistai oli palautteleva lepopäivä: kävelyä 2,31 kilometriä. Keskiviikkona aloitin päivän aamulenkillä: vauhtikestävyyslenkkiin sisältyi neljä viisiminuuttista vetoa. Tarkoitus oli pysytellä anaerobisen kynnyksen alapuolella ja vetää viimeinen veto kovempaa. Suunnitelma onnistuikin hyvin. Vetojen keskinopeudet olivat 5:55, 5:48, 5:49 ja 5:25. Ainoa harmittava asia oli se, että viimeisessä vedossa Polar ei enää pysynyt mukana vaan väitti maksimisykkeen olleen 143 – muissa vedoissa keskisyke oli hieman aerobisen kynnykseni eli 150:n yläpuolella.

VK 48:19, 7 kilometriä. Keskisyke 136 (oli siis todellisuudessa korkeampi), keskivauhti 6:53.

Keskiviikkoiltana oli viimeinen uimakoulukerta. En voi edelleenkään väittää olevani minkäänlainen uintivirtuoosi, mutta nyt minulla on ainakin jonkinlainen käsitys siitä, millaisia lajeja rinta- ja vapaauinti ovat. Rintauinnissa vaikeita ovat potkut, vapaauinnissa haasteita tuottaa hengitys. Harjoiteltavaa siis riittää edelleen! Ja nyt olisikin tärkeää, että tulisi käytyä uimassa.


Torstaina oli jälleen aamulenkin aika. Juoksin flow jooga -tunnille ja hölkkäsin sieltä hieman pidempää reittiä pois. Hauska yllätys kohtasi heti lenkin alussa, kun Jyväskylän seurakunnan edustaja antoi minulle pienen pussin, jossa oli piparkakkuja. Ne olivatkin hyvä hätävara, sillä en ollut aivan varma, miten jaksaisin liikkua melko kevyen aamupalan jäljiltä. 

Ensimmäinen lenkki oli hieman jälkimmäistä reippaampi, koska pääsin lähtemään hitusen liian tiukalla aikataululla ja jouduin kiirehtimään ehtiäkseni joogatunnille. Toinen lenkki olikin sitten hyvin hidas ja leppoisa, kun ei enää tarvinnut huolehtia, että on tiettyyn aikaan perillä.
PK2 28:08, 3,66 km. Keskisyke 140, keskivauhti 7:41.
PK1 43:17, 5,20 km. Keskisyke 120, keskivauhti 8:19.

Niin, ja piparkakkuihin en lenkkeilyn aikana lopulta kajonnut. Loppumatkasta tosin huomasin, että energiat alkoivat olla aika vähissä. Niinpä olikin mukavaa nauttia liikkumisten jälkeen kunnon aamupala.


Perjantai oli lepopäivä ja lauantai Helsinki-päivä. Reissussa meni kuta kuinkin koko päivä ja liikunnaksi jäi noin 3,5 kilometrin mittainen kävelylenkki. Sunnuntaina oli tarkoitus käydä lenkillä, mutta niin vain päivä valui käsistä ilman minkäänlaista mitattua liikuntaa. Korvien väli olisi kyllä jonkinlaista lenkkiä kaivannut, mutta eipä voinut mitään.

Juoksukilometrejä kertyi viikon aikana 30,54, kävelykilometrejä 5,8. Uintiin käytin aikaa tunnin, joogaan ja venyttelyyn yhteensä tunnin ja 24 minuuttia. Treeniaikaa mittasin viikon aikana yhteensä 7:22:57. Kohtuullisen hyvä viikko, vaikka loppuviikon liian vähäinen liikkuminen jäikin hieman vaivaamaan. 



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Polar M400, kokemuksia

Kokemuksia Polar Loop -aktiivisuusrannekkeesta

XXL, ärtymyksen nostattaja