Viikko 1/2019: juoksumatolta kohti uutta vuotta


Vuosi 2018 päättyi juoksemisen osalta kovin pieneen lenkkiin, kun kävin maanantaina juoksemassa kipakassa tuulessa vain sen verran, että sain vuoden kokonaiskilometrimäärksi 1300. Varmaan tuli juostua niitä kuuluisia roskakilometrejä, mutta hyvä mieli pienestä pyrähdyksestä joka tapauksessa jäi. Lenkki oli helppo sovittaa ulkoilun lomaan jäällä, kun mies ja lapsi ajelivat potkukelkalla ja minä juoksin koiran kanssa.
PK1 16:14, 2,1 km. Keskisyke 117, keskivauhti 7:43.

Vuosi vaihtui lopulta vähän apeissa tunnelmissa ja huonounisesti, joten tiistain käytin vain toipumiseen ja lepäilemiseen. Keskiviikon Aapeli-myrsky puolestaan piti huolen siitä, ettei lenkkipoluille edelleenkään ollut asiaa. Niinpä varsinainen treenivuoden aloitus koitti torstaina, vuoden kolmantena päivänä.

Juoksuhaastehan jäi minun kohdaltani yhtä kohtaa vajaaksi, kun en saanut itseäni raahattua juoksemaan matolle tai halliin. Parinkymmenen asteen pakkasessa työpaikan juoksumatto kuulosti houkuttelevalta, joten sinnepä siis testaamaan mattotreeniä. Olen aiemmin juossut matolla vain lämmitellen kuntosaliharjoittelua varten, mutta nyt päätin juosta vähän kauemmin.

Tein matolla juoksemisesta seuraavanlaisia havaintoja:
  1. Matka ei tunnu edistyvän millään. Miksi kilometri matolla tuntuu kestävän ikuisuuden verrattuna ulkona juoksemiseen, vaikka vauhti on sama?
  2. Matolla tulee äkkiä kuuma. Löysin laitteesta tuuletusnapin, mutta siitä ei sanottavasti ollut iloa.
  3. Vauhti on helppo pitää tasaisena – tosin juoksukello ei ihan tuntunut ymmärtävän, että vauhti ei juuri matolla muutu.
  4. Kesken juoksemisen ei kannata kääntyä taaksepäin katsomaan, kuka ovella kolistelee. Saattaa melkein lentää matolta ovelle.
  5. Matolta lähtiessä jalat tuntuvat omituisilta.
  6. Treenin jälkeen olo on joka tapauksessa hyvä, vaikka mieluummin jatkossakin valitsen ulkoilman kuin juoksumaton.
Pyrin pääosin juoksemaan peruskestävyysalueella mutta sisälsin treeniin ihan vain piristykseksi ja kovempaa vauhtia kokeillakseni kilometrin reippaamman vedon. Tässä treenihetken numerot:
VK 47:49, 6 km. Keskisyke 144, keskivauhti 7:57. Kilometrin veto keskivauhdilla 6:07, keskisyke 167.


Viikonloppu meni reissussa, enkä pakannut lainkaan lenkkareita mukaan. Perjantaiaamuna tein ennen matkaan lähtöä puolen tunnin kahvakuulatreenin, mutta muuta liikuntadataa ei sitten enää kertynytkään. Lauantaina ulkoiltiin pulkkamäessä ja käytiin katsomassa jääkiekkoa, siinä hieman liikkumiseen viittaavia toimintoja. Muuten viikonloppu koostui rennosta seurustelusta, hyvästä ruoasta ja viinistä. Aika mainio päätös joululomalle!

Juoksua viikkoon kertyi vain 8,1 kilometriä ja lisäksi tuli tehtyä ainoastaan tuo puolituntinen kahvakuula. No, jostain on taas uusi vuosi aloitettava: on ainakin hyvin varaa suunnata kohti runsaampia liikuntamääriä.

Kommentit

  1. Mulla on ollut myös samanlaisia vaikeuksia mattotreeneissä. :) Todellakin tarvitsisi kunnon tuulettimen! Jalat tuntuu ihmeen huterilta mattojuoksun jälkeen. Lisäksi mulla jostain syystä näyttää matolla juostessa syke mitä sattuu, aivan kuin siinä olisi usean minuutin viive. Järkeviä lukemia, mutta ei rasituksen mukaisia. En tajua mistä tuo voi johtua, kun kello pelaa muuten hyvin. Lisäksi ulkona on tosiaan helpompi päästä vauhteihin, mikä on aika hassua, kun pito on matolla erinomainen verrattuna talvisiin katuihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helpottavaa kuulla, etten ole ainoa. :) Olen nyt juossut pari muutakin kertaa matolla, ja ehkä homma on jo alkanut tuntua vähän helpommalta. Kovilla pakkasilla matto tietysti on mainio vaihtoehto.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Polar M400, kokemuksia

Kokemuksia Polar Loop -aktiivisuusrannekkeesta

XXL, ärtymyksen nostattaja