Paavo Nurmi Marathon 2019


Paavo Nurmi Marathonin lähestyessä tutkailin säätiedotuksia mutta muuten yritin lähinnä olla ajattelematta tulevaa koitosta. Ihmeen vähän jännitin, mikä johtui ehkä siitä, että a) en odottanut liikoja ja b) tiedostin, että jos juoksu ei suju hyvin, se sujuu huonosti.

Ehkä huonoin vaihtoehto mielessäni oli se, että joutuisin keskeyttämään juoksun. Aikatavoitteita en asettanut, koska en todellakaan tiennyt, kuinka edessä olevaan matkaan pitäisi suhtautua. Näillä eväillä odottelin puolilta päivin lauantaina kaupunginteatterin lähettyvillä lähtölaukausta muutaman tuhannen muun juoksijan kanssa.


Ensimmäiset viisitoista kilometriä juoksu sujui mukavasti. Viiden kilometrin kieppeillä taivaasta tipahtanut kaatosade ei haitannut, ja sää oli juoksemiseen loppujen lopuksi varsin mainio. Satama-alue ennen Ruissaloa oli vähän ankea, Ruissaloon saapuessa yllättivät hivuttavat nousut ja toisaalta ihastuttivat kauniit maisemat. Viisitoista kilometriä täyttyi ajassa 1:39.

Etenin sillä ajatuksella, että matka on pitkä eikä kannata lähteä liian varhain keulimaan. Pysähdyin huoltopisteillä rauhassa juomaan ja huolehdin, etten kaadu ainakaan nestevajaukseen. Seitsemäntoista kilometrin kohdalla alkoi vaivata vasen jalka: jalkapohjassa tuntui ajoittain kipua, mutta kipu ei ollut niin pahaa, että olisin miettinyt keskeyttämistä. Arvelin, että kesällä kummitelleet lihasjumit aiheuttavat kipua, mutta yritin siirtää ajatuksia muualle kuin jalkaan.

Puolimaraton täyttyi leppoisalla tunteella ajassa 2:22.


Ensimmäiseltä kierrokselta lähdettiin hieman muunnellulle toiselle kierrokselle, ja muutaman kilometrin pätkä heti toisen kiekan alussa oli kohtuullisen tylsää taivallettavaa – ja tuulista! Vastatuuli hidasti menoa jonkin verran, mutta enemmän hitautta aiheutti vasen jalkapohja, joka alkoi kipuilla enemmän. Siltikään en kaupunginteatterille palatessa miettinyt keskeyttämistä vaan jatkoin taivaltamistani takaisin Ruissaloon. Vauhdit painuivat jonnekin seitsemän minuutin kieppeille, ja jaloissa alkoi toki painaa jo muutenkin.

Kolmenkymmenen kilometrin täyttyessä ajattelin, että ainakin olen nyt juossut pidemmän matkan kuin koskaan aiemmin. Riemunkiljahduksia se ei aiheuttanut, vaan mieltä painoi jalkakipu, joka alkoi jo olla aika viiltävää. Oloa kyllä helpotti se, että tiesin ehtiväni kuuden tunnin sisällä maaliin, vaikka kävelisin koko loppumatkan. Kävelemään jouduinkin yhä pidempiä osuuksia, jotta kipu vasemman jalan pohjassa pysyi siedettävänä. Missään kohtaa ei tuntunut siltä, etten jaksaisi, mutta kipuilu oli ikävää, ja kilometriajat pyörivät kahdeksan minuutin kahdella puolella. Hitain kilometri oli neljänkympin kohdilla muotoa 8:26.


Tuskastuttavin osuus oli se, kun maali häämötti sillan toisella puolella, mutta vielä joutui kiertämään jonkin verran, jotta pääsi maalisuoralle. Maaliin juoksin lopulta varsin hyvävoimaisena ja erityisesti hyvällä mielellä, kun perheeni oli odottamassa heti maaliportin kohdalla.

Ensimmäinen maratonini taittui lopulta aikaan 5:11. Aika ei anna syytä hurraamiseen mutta nyt olen nähnyt, mitä täyden matkan taivaltaminen voi olla. Iloinen olen siitä, että vatsavaivoja ei tullut ja voimat riittivät hyvin, mutta pahoillani olen siitä, että jalkavaiva häiritsi suoritusta niin paljon.


Maratonin juokseminen ei muuttanut elämääni suuntaan tai toiseen. Euforista voittajafiilistä ei tullut, vaan ennemminkin olen ehkä hämmentynyt siitä, että olen selvittänyt maratonin. Siinäpä sitä onkin sulattelemista.

Kommentit

  1. Onnea ensimmäisestä maratonista suoriutumisesta, on tuo maraton vaan aina yhtä kunnioitettava matka! Ja täysi mysteeri näin ennen kuin on ensimmäistäkään juossut. Täysin mahdoton ajatuksenakin, että olisi toisen kierroksen vielä vetänyt menneiden puolimaratonien päälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Veera! Jälkikäteen tuntuu, että yllättävän vähän väsyin, mutta paljon varmasti vaikutti se, etten pystynyt jalan takia repimään itsestäni isommin tehoja irti. Jäipähän nälkää tulevaan. :)

      Poista
  2. Onnea maratoonarille! Hieno veto, ja onneksi jalkasi kesti maaliin asti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Henna! Onneksi jalka tosiaan ei pettänyt matkalla kokonaan, mutta jälkeenpäin on tietysti joutunut vähän kivuista kärsimään. Olen kuitenkin vakuuttunut, että mistään vakavammasta ei ole kysymys vaan vaiva on lihasperäistä.

      Poista
  3. Onnea! Ensimmäinen maraton on aina hatunnoston arvoinen suoritus. Toivottavasti jalka paranee nopsaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Anne! Täytyy toivoa, että saan jalan kanssa apua pian. Hieroja suositteli osteopaattia, koska jumit eivät tunnu pelkällä venyttelyllä ja hieronnalla hellittävän.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Polar M400, kokemuksia

Kokemuksia Polar Loop -aktiivisuusrannekkeesta

XXL, ärtymyksen nostattaja