Viikko 32/2019: mikä on, kun ei oikein huvita?


Sanottakoon heti alkuun: eipä ole juokseminen tympäissyt pitkään aikaan niin kuin nyt elokuun alussa. Harvemmin joudun itseäni psyykkaamaan lenkille lähtiessä, mutta henkiseen itsetsemppiin jouduin tällä viikolla turvautumaan tämän tästä. Onneksi tarkoituskaan ei ollut kirmata viittäkymmentä kilometriä viikon aikana, kun reilussa kaksikymppisessäkin oli tekemistä.

Ja onneksi viikkoon mahtui myös valonpilkahduksia, ettei tarvinnut ihan hampaat irvessä vääntää joka lenkkiä. Ehkä suurin juttu olikin saada itsensä liikkeelle.

Maanantaina oli tiivis työpäivä toisen lomajakson jälkeen, ja se vei aika tehokkaasti mehut. Lepoa siis. Tiistaina tein tunnin mittaisen peruskestävyyslenkin. Tympäisi lähtiessä eikä palatessakaan ollut mitenkään huikea tunnelma. Epätasainen alusta nosti sykettä ja kelloa vilkuilin lähinnä sillä ajatuksella, että milloin saa kääntyä takaisin kotiin.
PK2 1:00:00 – 7,65 km. Keskisyke 142, keskivauhti 7:50.

Keskiviikkona lähdin hieman paremmalla mielellä liikkeelle. Varmaan siksi, että tekeillä oli vain kolmevarttinen rupeama ja se tuntui mukavan lyhyeltä. Ärsytti, kun syke meinasi taas nousta ajateltua ylemmäksi mutta toisaalta lenkin jälkeen ilahduin, kun huomasin, miten suuri ero keskisykkeessä oli edellispäivään verrattuna.
PK1 45:22 – 5,76 km. Keskisyke 130, keskivauhti 7:52.


Torstaina oli vuorossa vauhtileikittelylenkki. Lähteminen ja sohvasta irrottautuminen tuotti vaikeuksia, mutta kylläpä tuli hyvä mieli, kun pääsin liikkeelle. Vauhtileikittely oli mukavan leppoisaa ja huoletonta, kun ei tarvinnut tuijottaa sykelukemia jatkuvasti. Ilahdutti sekin, miten kevyesti nopeammat osuudet sujuivat.
VK1 1:00:00 – 8,69 km. Keskisyke 146, keskivauhti 6:54.

Perjantaina lähdimme pienelle viikonloppureissulle Tampereelle, ja tarkoituksella jätin lenkkarit kotiin. Kummallisen halju olo oli matkalla, kun mietin kotiin jätettyjä lenkkikamppeita, mutta perillä tuli jo sellainen lomafiilis, että en suonut juoksemiselle ajatustakaan. Kävelyä kertyi parin päivän aikana vajaat kymmenen kilometriä, kun päätimme kulkea pääosin jalkaisin majapaikasta keskustaan. Lauantaina järisytti Rammstein, ja kaiken kaikkiaan pikkuloma oli oikein rentouttava ja tarpeellinen.


En tiedä, oliko viikonloppulomalla jotain vaikutusta asiaan, mutta joka tapauksessa sunnuntaina kevyt juoksulenkki maistui taas aiempaa paremmalta. Ilman suurempia ponnisteluja syke pysyi PK1-alueella, mikä tuotti hyvää mieltä. Ehkäpä se taas tästä alkaa sujua!
PK1 30:00 – 3,77 km. Keskisyke 127, keskivauhti 7:57.

Viikon saldo tässä:
  • Liikuntaan käytin aikaa 5 tuntia 42 minuuttia.
  • Juoksua 25,87 kilometriä.
  • Kävelyä 9,06 kilometriä.
  • Venyttelyä puoli tuntia.
Nyt alkaakin sitten ensi lauantain Paavo Nurmi Marathonin odottaminen!


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Polar M400, kokemuksia

Kokemuksia Polar Loop -aktiivisuusrannekkeesta

XXL, ärtymyksen nostattaja