Viikko 34/2019: tosiasioiden kohtaamista


Viikon takainen juoksureissu Turussa jatkui piipahduksella Tukholmassa. Sunnuntaina tuli käveltyä leppoisasti mutta paljon niin Skanssenilla kuin vanhassa kaupungissa, ja se varmaan olikin ihan hyvää palauttelua juoksun jälkeen.

Maanantai kului lähinnä autossa istuessa ja kevyesti tuli elettyä koko Paavo Nurmen jälkeinen viikko. Olo ei ollut erityisen väsynyt, mikä johtui varmaankin siitä, että en tosiaankaan jättänyt kaikkia voimiani Turun teille. Jalka sen sijaan on muistutellut itsestään.


Pieni lihaskankeus on vaivannut oikeastaan pitkin kesää, mutta aktiivisesti olen pyrkinyt työntämään vaivat taka-alalle. Erityisesti vasemman jalan pohje ja takareisi ovat olleet jäykkiä tämän tästä, eikä venyttely ole juuri tuntunut auttava. Paavo Nurmi Marathonilla jalkavaiva sitten alkoikin tuntua ihan kunnolla, eikä juoksu tuntunut kovin hyvältä vasemman jalkapohjan kipuilun vuoksi.

Juoksun jälkeen kipua on ollut vaihtelevasti. Liike ei ole sanottavammin pahentanut särkyjä, ja paikoin vihlaisuja jalkaterästä alaselkään asti on ollut istuessakin. Nyt on ollut pakko tunnustaa, että vasen jalka ei ole kunnossa, vaikka kuinka olen yrittänyt asian työntää mielessäni taka-alalle.


Tiistaina kävin jälleen hierojalla, joka totesi, että erityisesti vasen puoli on jumissa. Kesän hieronnoista ei ole ollut vaivaan suurta apua, joten hierojani suositteli osteopatiaa. Ajan sain syyskuun puolelle, joten hetken joudun apua odottelemaan. Kovasti tietenkin toivon, että saan jotain selkoa vaivaani.


Viikko on siis sujunut hyvin kevyellä liikunnalla. Olen kävellyt jonkin verran, mutta huomasin, että viikon ainoa pidempi kävelylenkki tuntui heti vasemman puolen takareidessä, pakarassa ja jalkapohjassa. Kai tässä on siis pakko vain yrittää malttaa ottaa kevyesti edelleenkin ja keskittyä pieniin kävelylenkkeihin ja venyttelyyn.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Polar M400, kokemuksia

Kokemuksia Polar Loop -aktiivisuusrannekkeesta

XXL, ärtymyksen nostattaja