Tekstit

Viikko 37/2019: syksyn tuntua

Kuva
Syyskuun puoliväliä kohti sai liikkua aika harmaassa mutta kohtuullisen leppoisassa säässä. Hyviä juoksusäitä olisi ollut tarjolla runsaasti, mutta kovin paljon en lenkkeilemään ehtinyt. En myöskään toisaalta halunnut arkena juosta itseäni uuvuksiin ennen perjantai-illan juoksutapahtumaa.


Tiistaina kävin kevyehköllä peruskestävyyslenkillä harmaassa rantamaisemassa. Ajattelin etukäteen juosta kympin verran mutta sitten ei oikein huvittanutkaan. Tulipahan kuitenkin juostua ja vähän käveltyä päälle.
PK2 1:07:50 – 8,6 km. Keskisyke 136, keskivauhti 7:53.

Keskiviikkona aloiteltiin perheen pienimmäisen kanssa luistelukausi jäähallivuorolla. Mukavaa oli, vaikka vähän itse kukin joutui kesän jälkeen etsimään tasapainoa. Luistelun lisäksi hieman kävelyä ja venyttelyä.


Torstaina kävin heti aamulla lyhyellä, kevyellä lenkillä, jotta sain vähän jalkoja liikkeelle ennen perjantain juoksutapahtumaa. Osan matkasta taivalsin metsässä: syksyisessä metsässä on kyllä ihanaa liikkua! Lisäksi venyttelyä.

Valon Kymppi 2019

Kuva
Valon Kymppi Jyväskylässä on ollut osa juoksuvuottani jo vuodesta 2016 lähtien, joten päätin tänäkin vuonna lähteä mukaan. Tiesin, että ennätyskunnossa en olisi, koska takana oli aika vähän juostuja viikkoja, kovin maltillisesti vauhtitreeniä ja kaiken lisäksi jalka-/lonkkavaiva, joka on vasta viimeisen viikon aikana alkanut osoittaa paranemisen merkkejä.

Ennen tapahtumaa mieheni kysyi, meneekö kymppi alle tuntiin. Vastasin, etten todellakaan tiedä. Ennätystoiveita ei siis ennen kisaa ollut, ajatuksena oli vain käydä juoksemassa reipas lenkki kivatunnelmaisessa tapahtumassa ja katsoa, mihin tämänhetkinen kunto riittää.


Tapahtumassa tosiaan oli jälleen kiva tunnelma. Kympin juoksijoita oli noin 700 ja fiilis lähtöä odotellessa vallan mainio. Reitin varrella oli tänäkin vuonna musiikkipisteitä, kannustajia ja valoja. Viimeksi mainittuun oli panostettu vielä edellisvuosia enemmän: ihana ulkotulien reunustama reitti odotti juoksijoita Ylistönmäen tienoilla.

Ensimmäiset viisi kilometriä t…

Viikko 36/2019: Osteopaattia tapaamassa

Kuva
Syyskuun alku oli säiden puolesta ihastuttava. Oli hetkiä, jolloin saattoi uskotella itselle, että vielä on kesää jäljellä. Ja niinhän sitä olikin, jos lämpömittaria katsoi. Lämpimät hetket ovat erityisen tärkeitä silloin, kun tietää, että niitä ei enää missään tapauksessa kovin monta voi olla. Syksy tulee, mutta kivalta tuntuu sekin.

Juoksufiilistä ei sen sijaan tällä viikolla oikein löytynyt. Tiistaina kävin parin kilometrin kävelylenkillä ja keskiviikkona tein lyhyehkön peruskestävyyslenkin. Jalat eivät taaskaan tuntuneet hyviltä, ja lenkin jälkeen venyttelin hieman.
PK2 49:51 – 6,25 km. Keskisyke 134, keskivauhti 7:59.


Torstaina kävin polkulenkillä ja nautin raikkaasta ja kosteasta ulkoilmasta. Mitenkään lennokasta meno ei taaskaan ollut, vaan jaloissa painoi.
PK2 1:11:38 – 8,87 km. Keskisyke 138, keskivauhti 8:04.


Perjantaina pääsin sitten vihdoin osteopaatin luokse. Sinnehän hierojani minut ohjasi, kun perinteisestä käsittelystä ei tuntunut olevan apua. Aiemmin en ollut osteopa…

Elokuu 2019

Kuva
Jos elokuun haluaisi tiivistää hyvin tiiviiksi, menisi se näin: PNM ja alavire. Vähän kolkoltahan tuo kuulostaa, joten ehkä voisi kuitenkin laajentaa vaikka tällaisilla ilmauksilla: ihanat kesäpäivät, upea päivä Tukholmassa, kaunis Turku lähisaaristoineen, järisyttävä keikkareissu Tampereelle, mielettömän hienot lämpimät elokuun lopun illat. Nythän tuo jo kuulostaa paremmalta, eikös vaan?


Liikunnallisesti elokuun isoin juttu oli Paavo Nurmi Marathon, joka jätti jälkeensä vähän kaksijakoiset tunnelmat. Ennätys tietysti tuli, kun juoksin ensimmäisen maratonini, mutta pitkä rupeama pakotti myös kohtaamaan tosiasiat ja myöntämään, että jalat eivät ole kunnossa. Ilmankos juokseminen on tuntunut pitkin elokuuta vähän ärsyttävältä, jo ennen Turun juoksua.

Takareisien ja oikeastaan koko takaketjun kireydet pakottivat kiinnittämään kesällä huomiota kehonhuoltoon. Venyteltyä tuli elokuussa yhteensä reilut kaksi tuntia – tiedän, liian vähän edelleenkin. Toisaalta nyt tuntuu siltä, että venyttel…

Viikko 34/2019: tosiasioiden kohtaamista

Kuva
Viikon takainen juoksureissu Turussa jatkui piipahduksella Tukholmassa. Sunnuntaina tuli käveltyä leppoisasti mutta paljon niin Skanssenilla kuin vanhassa kaupungissa, ja se varmaan olikin ihan hyvää palauttelua juoksun jälkeen.

Maanantai kului lähinnä autossa istuessa ja kevyesti tuli elettyä koko Paavo Nurmen jälkeinen viikko. Olo ei ollut erityisen väsynyt, mikä johtui varmaankin siitä, että en tosiaankaan jättänyt kaikkia voimiani Turun teille. Jalka sen sijaan on muistutellut itsestään.


Pieni lihaskankeus on vaivannut oikeastaan pitkin kesää, mutta aktiivisesti olen pyrkinyt työntämään vaivat taka-alalle. Erityisesti vasemman jalan pohje ja takareisi ovat olleet jäykkiä tämän tästä, eikä venyttely ole juuri tuntunut auttava. Paavo Nurmi Marathonilla jalkavaiva sitten alkoikin tuntua ihan kunnolla, eikä juoksu tuntunut kovin hyvältä vasemman jalkapohjan kipuilun vuoksi.

Juoksun jälkeen kipua on ollut vaihtelevasti. Liike ei ole sanottavammin pahentanut särkyjä, ja paikoin vihlais…

Paavo Nurmi Marathon 2019

Kuva
Paavo Nurmi Marathonin lähestyessä tutkailin säätiedotuksia mutta muuten yritin lähinnä olla ajattelematta tulevaa koitosta. Ihmeen vähän jännitin, mikä johtui ehkä siitä, että a) en odottanut liikoja ja b) tiedostin, että jos juoksu ei suju hyvin, se sujuu huonosti.

Ehkä huonoin vaihtoehto mielessäni oli se, että joutuisin keskeyttämään juoksun. Aikatavoitteita en asettanut, koska en todellakaan tiennyt, kuinka edessä olevaan matkaan pitäisi suhtautua. Näillä eväillä odottelin puolilta päivin lauantaina kaupunginteatterin lähettyvillä lähtölaukausta muutaman tuhannen muun juoksijan kanssa.


Ensimmäiset viisitoista kilometriä juoksu sujui mukavasti. Viiden kilometrin kieppeillä taivaasta tipahtanut kaatosade ei haitannut, ja sää oli juoksemiseen loppujen lopuksi varsin mainio. Satama-alue ennen Ruissaloa oli vähän ankea, Ruissaloon saapuessa yllättivät hivuttavat nousut ja toisaalta ihastuttivat kauniit maisemat. Viisitoista kilometriä täyttyi ajassa 1:39.

Etenin sillä ajatuksella, et…

Viikko 32/2019: mikä on, kun ei oikein huvita?

Kuva
Sanottakoon heti alkuun: eipä ole juokseminen tympäissyt pitkään aikaan niin kuin nyt elokuun alussa. Harvemmin joudun itseäni psyykkaamaan lenkille lähtiessä, mutta henkiseen itsetsemppiin jouduin tällä viikolla turvautumaan tämän tästä. Onneksi tarkoituskaan ei ollut kirmata viittäkymmentä kilometriä viikon aikana, kun reilussa kaksikymppisessäkin oli tekemistä.

Ja onneksi viikkoon mahtui myös valonpilkahduksia, ettei tarvinnut ihan hampaat irvessä vääntää joka lenkkiä. Ehkä suurin juttu olikin saada itsensä liikkeelle.

Maanantaina oli tiivis työpäivä toisen lomajakson jälkeen, ja se vei aika tehokkaasti mehut. Lepoa siis. Tiistaina tein tunnin mittaisen peruskestävyyslenkin. Tympäisi lähtiessä eikä palatessakaan ollut mitenkään huikea tunnelma. Epätasainen alusta nosti sykettä ja kelloa vilkuilin lähinnä sillä ajatuksella, että milloin saa kääntyä takaisin kotiin.
PK2 1:00:00 – 7,65 km. Keskisyke 142, keskivauhti 7:50.

Keskiviikkona lähdin hieman paremmalla mielellä liikkeelle. Va…