Tekstit

Viikko 37/2018: paljon liikuntaa – ja sen kyllä huomasi

Kuva
Täytyy myöntää, että tällä viikolla alkoi jo jaloissa tuntua, että nyt on tullut juostua vähän enemmän. Kolmas raskaampi viikko peräkkäin vaati veronsa, mutta silti juokseminen tuntui ainakin pääosin mielekkäältä.

Maanantaina aloitin viikon leppoisasti tekemällä pikaisen piipahduksen kansallispuistoon – siitä lisää täällä. Juoksuhaaste eteni kohdan 4 (Tee polkujuoksulenkki) verran. Aamulenkin data tässä:
PK 30:01, 3,33 km. Keskisyke 130, keskivauhti 9:05.
Aamulenkin jälkeen puolen tunnin kehonpainotreeni.

Illalla oli sitten juoksukoulutapaaminen, joka puolestaan ei leppoisaa menoa tarjonnut. Mäkivedot nostivat sykettä ja hapottivat jalkoja ja viimeisellä vedolla tuntui, että aika hyvin tuli kaikki paukut käytettyä. Silti olen iloinen, että rymistelimme mäessä, sitä kun on jotenkin kovin hankala yksin tehdä. Vedot (6 x 1 minuutti) olivat sopivan lyhyitä ja palautukset riittäviä siten, että kokonaisrasitus pysyi kohtuullisena. Keskivauhti puolestaan putosi todella matalaksi, koska en m…

Valon Kymppi 2018

Kuva
Kyllä ei ollut hyvän mielen juoksu tämä vuoden 2018 Valon Kymppi. Puitteet olivat mukavat, kuten ennenkin: valoja, lyhtyjä, kannustajia, soittajia, hyvää fiilistä. Mutta juoksijassa on vika, kun ei lähde. Ja aina ei vain lähde.

Tiesin jo ennen H-hetkeä, että valmistautumiseni oli huonompaa kuin koskaan. Edellispäivänä olin rehkinyt liikaa ja syönyt todella huonosti. Perjantaina tuntui pitkin päivää alituinen nälkä ja iltapäivästä lähtien myös tympeä väsymys. Muutama tunti ennen lähtöä ajattelin, että niin mielelläni jäisin sohvalle tuijottamaan televisiota.

En kuitenkaan jäänyt vaan suuntasin Paviljongille hyvissä ajoin ennen starttia. Arvoin, millaisissa tamineissa lähden matkaan, ja päädyin viimein lähtemään liikkeelle pitkissä trikoissa ja t-paidassa. Se olikin hyvä päätös, ei tullut liian kuuma tai kylmä.


Lähdön hetkellä ajattelin, että olen väärässä paikassa. Ympärillä sporttisia ihmisiä, minä kaikkea muuta kuin sporttisissa fiiliksissä. Sohvakaipuu paheni. Mutta ei muuta kuin m…

Polkujuoksua

Kuva
Maanantaina oli mahdollisuus aloittaa viikko pikaisella mutta silti rentouttavalla ja antoisalla piipahduksella kansallispuistoon. Ihana syksyinen aamu, juoksemiseen juuri sopiva sää ja hiljainen metsä – jos noilla aineksilla ei maanantaihin(kin) saa hyvää mieltä ja rauhaa, on kumma!


Tarkoituksena oli juosta lyhyt ja kevyt lenkki, ja siksi suuntasin Mastomäen polulle, joka on vain 3.2 kilometrin mittainen. Kivikkoisessa ja juurakkoisessa maastossa sai jalkoihinsa katsoa, toisaalta parilla pitkospuupätkällä sai vain lasketella rennosti menemään.


Tavoitteeni toteutuikin hyvin. 3.3 kilometriä taittui puolessa tunnissa ja syke pysyi pääosin PK1-alueella. Keskisyke oli 130 ja keskivauhti 9:05.


Tuntuu, että henkisesti sain valtavasti. Metsässä kuuntelin puiden huminaa, pysähdyin ison puun juurelle ja ihastelin luontoa, jossa on aistittavissa jotain mystisen ikiaikaista. Tällaisia rauhoittumisen hetkiä pitäisi vain muistaa ottaa sen sijaan, että ajattelee menevänsä metsään sitten joskus.


Ju…

Syksyn suunnitelmia

Kuva
Jostain syystä on ollut todella vaikea päättää, mihin juoksutapahtumiin osallistun tänä syksynä. Haaveissa on ollut löytää puolimaraton, mutta se onkin ollut yllättävän vaikeaa muiden aikataulujen vuoksi. Satoja kilometrejä en halua autoilla päästäkseni osallistumaan lappujuoksuun, ja kohtuullisella etäisyydellä sijaitsevat kilpailut tuntuvat olevan hankaliin aikoihin.

Vihdoin ratkaisu löytyi: yhdistän syyslomareissuun puolimaratonin! Kilpailu sattui löytymään noin tunnin ajomatkan päästä lomapaikastamme, joten pakkaan matkalaukkuun lomavaatteiden lisäksi myös juoksuvarusteet. Puolimaraton on kalenterissa sunnuntaina 14.10.

Aika viime tingassa päätin kunnioittaa perinteitä ja osallistua neljättä kertaa Finlandia Marathonin kympin juoksuun. Ennätystä en ole lähdössä hakemaan vaan tarkoitus on vetäistä kovavauhtinen treenilenkki. Kymppi onkin edessä jo parin päivän kuluttua, perjantaina 14.9.
Epävarmana kalenterissa keikkuu pieni polkujuoksutapahtuma, joka järjestetään lauantaina 6.10.…

Positiivisuusviikko 2018

Kuva
Sähköpostiin tupsahti Positiivarit-palvelusta kiinnostava tieto: viikko 36 on ollut Positiivisuusviikko jo vuodesta 1991 lähtien. En muista aiemmin törmänneeni aiheeseen tai ainakaan en ole tietoisesti teemaviikkoa huomioinut, mutta eipä kai ole myöhäistä vieläkään – noin niin kuin positiivisesti ajateltuna. Positiivisuusviikon ideana onkin kannustaa ajattelemaan asioita myönteisestä näkökulmasta, sanotaan Vahvike-sivustolla.


Positiivisuusviikon hengessä päätin kirjata viikon jokaisena päivänä muistiin asioita, jotka ilahduttivat tai joista olen kiitollinen. Pyrin kirjaamaan hyviä asioita erityisesti niinä päivinä, kun kaikki ei mennyt aivan putkeen. Tässä lopputulemaa:
Maanantaina tuli jostain syystä ajateltua paljon terveyttä ja sitä, miten helposti tilanne voi keikahtaa päälaelleen. Töihin pyöräillessäni mietin, että kaatuminen kovassa vauhdissa voisi aiheuttaa korjaamattomia vaurioita. Ei siis ihan kauhean myönteinen lähtökohta Positiivisuusviikolle, mutta osasin sentään johdattaa…

Viikko 36/2018

Kuva
Hämmentävän kesäisissä merkeissä vielä kuljettiin syyskuun ensimmäistä viikkoakin. Lämpötilat nousivat päivisin parinkymmenen asteen hujakoille mutta öisin oli jo kylmempää. Ja mitä upeita usvaisia aamuja!

Edellisviikon tapaan aloitin tämänkin viikon vauhtikestävyystreenillä ja kilometrin vedoilla. Aikatauluhaasteen vuoksi tein vetoja vain kolme keskinopeuksilla 5:47, 5:45 ja 5:41. Olen oikein tyytyväinen varsin tasaiseen ja hieman kiihtyvään sarjaan varsinkin, kun tein tällä kertaa vedot ihan normaalilla lenkkireitillä edellisviikon ratatreenin sijaan.
VK 44:18, 6.11 km. Keskisyke 153, keskivauhti 7:14.
Vauhtiharjoituksen lisäksi maanantaihin sisältyi työmatkapyöräilyä vajaat seitsemän kilometriä.


Tiistaina vuorossa oli pitkästä aikaa kunnon pitkis! Alkuun tuntui, että tänään ei kulje, mutta jossain neljän kilometrin etapin jälkeen tajusin, että juoksuhan alkoi tuntua oikein hyvältä ja kivalta. Sää oli mielettömän hieno – alkuun vähän kirpeä ja kostea, sitten kesäisen lämmin ja lemp…

Askeltiheyden mittaamista

Kuva
Askeltiheyttä tuli viime viikolla mietittyä paljon. Maanantaina minijuoksukoulussa tehtiin koordinaatioharjoitteita ja tarkkailtiin juoksuasentoa. Samalla puhuttiin askeltiheydestä, jonka ilmeisesti olisi hyvä olla noin 180 askelta minuutissa – lisätietoa esimerkiksi täällä.

Jossain vaiheessa totesin, että minulle tuo noin 180 askelta vaikuttaa tulevan aika luonnostaan. Niinpä en ole asiaan kiinnittänyt sen suuremmin huomiota. Nyt olen kuitenkin huomannut, että eipä tuo hyvä frekvenssi aivan niin vain synnykään. Esimerkiksi tiistaina 21.8. Polar ilmoitti kevyen lenkin kadenssiksi eli askeltiheydeksi 82 eli Polarin logiikalla kahdesti kerrottuna askeltiheyteni oli 164. Siis kaukana ihannelukemasta.

Sitten taas seuraavana päivänä Polarin ilmoittama kadenssi oli 89 – eli 178, paljon lähempänä optimaalista askeltiheyttä. Luonnollinen selitys eroille löytyy juoksuvauhdista: tiistain lenkin keskivauhti oli 8:19, keskiviikon 7:47. Puolestaan tiistaina 14.8. pääsin ihannelukemiin (kadenssi 9…