Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on joulukuu, 2015.

Vuoden viimeinen lenkki

Kuva
Vielä ehdin lenkille vuoden viimeisen päivän kunniaksi! Sää oli miellyttävä: elohopea nollan tuntumassa mutta ei lainkaan vetistä. Lunta ei edelleenkään ole kuin aavistus, joten tavalliset lenkkarit pitivät hyvin.
Yhdistin lenkkini kauppareissuun: ostosten teon jälkeen mies ajoi autolla kotiin ja minä jäin juoksemaan. Ratkaisu olikin mukava, sillä en tykkää kauheasti siitä, että juoksen paikasta A paikkaan B ja sitten takaisin.
Matkaa kertyi 9,5 kilometriä, aikaa kului vajaat seitsemän minuuttia tunnin päälle. Keskinopeus oli 7:01. Sykkeestä ei ole tietoakaan, sillä unohdin sykevyön sensorin kotiin. Mutta sepä olikin mukavan vapauttavaa!
Tästä on hyvä fiilis jatkaa päivää kohti vuoden vaihtumisen juhlistamista. Iloista vuodenvaihdetta!

Kinkunsulatusta

Kuva
Joulu mennä jollotti ilman suurempia liikuntoja. Tarkoitus oli kyllä hyvä, mutta sää oli joulupyhinä sellainen, että en saanut pakotettua itseäni lenkille: joulupäivänä satoi jäistä vettä kaatamalla ja tapaninpäivänä tuuli niin, että en nähnyt tarpeelliseksi lähteä taistelemaan tietäni eteenpäin puuskatuulissa.
Sunnuntaina olikin sitten viimein pienen kinkunsulatuslenkin aika. Alkoikin jo tuntua siltä, että on pakko päästä lenkille, mutta ymmärrettävästi askel ei ollut kovin kevyt, kun jouluherkut painoivat matkassa mukana. Juoksin puolessa tunnissa hieman reilut neljä kilometriä keskisykkeellä 149. Ei kovin mairitteleva suoritus, mutta kelpaa.
Eilen kävin taivaltamassa seitsemän kilometriä vajaassa tunnissa, keskinopeudeksi tuli 7:51/km. Ei mikään huikea suoritus tuokaan, mutta vahdin haukkana sykkeitä ja isompia ylämäkiä kävelin, jotta syke ei olisi noussut kovin korkeaksi. Keskisyke oli lopulta 139, treenikoonnissa Polar Loop väitti maksimisykkeeksi 183, jota en käyrältä löytänyt …

Rapa roiskui adventtina

Kuva
Voihan vetinen joulukuu! Jouluun ei ole enää monta yötä, mutta niin vain sain eilen pienellä lenkilläni väistellä vesilammikoita ja rapaa - enkä aivan kuivin jaloin onnistunut kotiin pääsemään. Lämmintä oli seitsemän astetta, joten juoksuasuksi riittivät trikoot, pitkähihainen paita ja ohut takki. Eipä uskoisi, että on joulukuu.
En ehtinyt kovin pitkää lenkkiä tehdä, mutta vajaa puoli tuntiakin on parempi kuin ei mitään. Tämä pitäisi muistaa silloinkin, kun liikkumattomuutta tulee perusteltua sillä, että ei ole aikaa. Ja vaikkei aikaa ollut tolkuttomasti, tuli lenkistä silti hyvä olo.
Juoksin tarkoituksella hyvin hitaasti, ja matkaa kertyi hieman yli kolme kilometriä. Keskisyke oli 130, mihin olin erittäin tyytyväinen: välillä tuntuu, että syke kimpoilee ylös, vaikka kuinka yrittäisin edetä maltilla. Eikä maksimisykekään ollut kuin 147, vaikka matkalla oli pari isompaa ylämäkeä.
Joulutohinaa on ilmassa, mutta toivon ehtiväni vähän pidemmälle lenkillä vielä ennen joulua.

Viikko jouluaattoon - lenkiltä mielenrauhaa

Kuva
Joulukuu ei ole vielä ehtinyt osoittautua minkäänlaiseksi aktiivisuuden huipentumaksi, mutta tänään päätin käydä juoksemassa pidemmän lenkin alkuviikon minipyrähdyksien jatkoksi. Olipa hyvä, että päätin.
Viimeiset pari, kolme viikkoa ovat olleet monin tavoin uuvuttavia. Taaperon sairastumisesta seurasi katkonaisia öitä, jotka aiheuttivat univelkaa, joka puolestaan toi mukanaan ärtymystä. Työpaikan säästöpuheet ovat aiheuttaneet huolta ja horjuttaneet mielenrauhaa, eikä ennuste mustasta joulusta ole erityisemmin mielialaa kohottanut: toivoisin niin lunta valaisemaan maisemaa.
Tänään lunta oli maassa hieman, kun aamulla suuntasin lenkille järven ympäri. Se loi miellyttävää rauhan tuntua ympärilleni, ja nautin suunnattomasti luonnon läheisyydestä. Nouseva aurinko värjäsi taivaanrannan tummanpunaiseksi, järvi oli pukeutunut ohueen talviasuun ja pieni lumikerros peitti asfaltin jalkojeni alla. Spotifyn joulumusiikkilista loi asiaankuuluvaa tunnelmaa. Arkihuolet ainakin pienenivät lenkin v…

Kokemuksia Polar Loop -aktiivisuusrannekkeesta

Kuva
Pakko kai se on tunnustaa, että Polar Loop -aktiivisuusrannekkeesta ja minusta ei ystäviä tule. Parin, kolmen kuukauden käyttökokemus on aiheuttanut sen verran turhautumista ja ärsyyntymistä, että ehkä teidemme on aika erota.

Suurin ongelma aktiivisuusrannekkeessa on se, että hän ei vaikuta tunnistavan todellista aktiivisuuttani ollenkaan luotettavasti. Hyvin usein ranneke tulkitsee minun istuvan, vaikka todellisuudessa seison. On melkoisen ärsyttävää saada Loopilta kehotus nousta jaloittelemaan siinä vaiheessa, kun olen seisonut ja jopa liikuskellut toista tuntia. Oheinen kuva marraskuulta on hyvä esimerkki: Töissä pystyn pääsääntöisesti päättämään, istunko vai seisonko, ja yleensä vältän istumista. Marraskuisena perjantaina Loop tulkitsi minun istuvan kahteen kertaan liian pitkään ja mätkäisi passiivisuusleiman, vaikka todellisuudessa työtuolillani istui vain minun laukkuni.

Tänään olin jouluostoksilla kello 10-12 ja mitä sanoo Polar Loop? Hänen mielestään olen shoppailun lomassa i…

Sadetta ja koiran palauttamista kotiin

Kuva
Joulukuu on lähtenyt lenkkeilyn suhteen nihkeästi liikkeelle. Taaperon sairastaminen on tarkoittanut katkonaisia öitä, mikä puolestaan on tarkoittanut väsymystä. Sadesää ei ole oloa helpottanut, mutta torstaina kävin puolen tunnin lenkillä ja taivalsin neljä kilometriä.

Päätin jo hyvissä ajoin juhlistaa itsenäisyyspäivää jonkinlaisella lenkillä, vaikka myrskyäisi kuinka. Pahemmin ei myrskynnyt, vettä satoi, mutta sää ei itse asiassa kuitenkaan ollut yhtään hassumpi.

Olo olisi kyllä voinut olla parempi. Juoksin seitsemän kilometriä keskinopeudella 6:34, ja jalat kulkivat kepeästi. Henki ei kuitenkaan kulkenut kevyesti, samaa ongelmaa havaitsin jo torstaina. Ei varsinaisesti hengästyttänyt mutta oli sellainen olo, kuin happi ei kulkisi aivan perille saakka. Lenkin jälkeen tuntui pitkään siltä, että kurkussa on pala. En yhtään tiedä, mistä moinen johtuu.

Itsenäisyyspäivän lenkkiini toi pientä vaihtelua yllättävä seuralainen: kesken kaiken huomasin, että takaani vierelleni ryntäsi ajokoi…

Marraskuun liikkumisista

Kuva
Marraskuussa tuli liikuttua ihan mukavasti niin kotiseudulla kuin hieman ulkomaillakin. Kuukauden liikkumisissa painottui odotetusti juoksu, ja kilometrejä kertyi yhteensä 128 kilometriä. Lokakuuhun nähden kilometrimäärä on noususuuntainen - edelliskuussa juoksin vain 83 kilometriä - joten olen tyytyväinen. Edes lumisade ei menoani pysäyttänyt, vaikka etukäteen muuta pelkäsin, ja nyt maisema onkin taas lumeton ja harmaa.

Marraskuun ensimmäiselle viikolle osui matka Strasbourgiin, ja kilometrejä kertyi yhteensä hieman vajaat 30. Toisella viikolla juoksin 32 kilometriä ja kolmannella viikolla 33. Sain myös kiskottua itseni kerran kuntosalille: tein kuntovalmentajani laatiman saliohjelman, ja se tuntui kyllä tehokkaalta ja toimivalta. Salille meneminen vain tuntuu olevan melkoisen nihkeää. Tiedän, että olisi hyvä harjoittaa lihaskuntoa salitreenillä, mutta silti sen vain mieluummin jättää väliin.

Marraskuun viimeisellä täydellä viikolla kilometrimäärä oli edelleen pienesti nousujohteine…