Sadetta ja koiran palauttamista kotiin

Sateinen itsenäisyyspäivä.
Joulukuu on lähtenyt lenkkeilyn suhteen nihkeästi liikkeelle. Taaperon sairastaminen on tarkoittanut katkonaisia öitä, mikä puolestaan on tarkoittanut väsymystä. Sadesää ei ole oloa helpottanut, mutta torstaina kävin puolen tunnin lenkillä ja taivalsin neljä kilometriä.

Päätin jo hyvissä ajoin juhlistaa itsenäisyyspäivää jonkinlaisella lenkillä, vaikka myrskyäisi kuinka. Pahemmin ei myrskynnyt, vettä satoi, mutta sää ei itse asiassa kuitenkaan ollut yhtään hassumpi.

Olo olisi kyllä voinut olla parempi. Juoksin seitsemän kilometriä keskinopeudella 6:34, ja jalat kulkivat kepeästi. Henki ei kuitenkaan kulkenut kevyesti, samaa ongelmaa havaitsin jo torstaina. Ei varsinaisesti hengästyttänyt mutta oli sellainen olo, kuin happi ei kulkisi aivan perille saakka. Lenkin jälkeen tuntui pitkään siltä, että kurkussa on pala. En yhtään tiedä, mistä moinen johtuu.

Itsenäisyyspäivän lenkkiini toi pientä vaihtelua yllättävä seuralainen: kesken kaiken huomasin, että takaani vierelleni ryntäsi ajokoira, jonka kaulasta roikkui pätkä hihnaa. Hihna näytti katkenneelta, joten arvelin, että koira oli karkuteillä. Sain nuorukaisen kiinni ja löysin pannasta puhelinnumeron, johon soittamalla tavoitin karkulaisen omistajan. Hän saapuikin pian hakemaan metsästyskaverinsa kotiin.

Kommentit

  1. Miten on, ennakoiko väsymys flunssaa? Mulla oli taannoin juoksu tosi nihkeää. Sen jälkeen tuli sellainen ärsyttävä sairastelu. En ollut kunnolla kipeä mutten tervekään. Toivottavasti taaperokin voi jo paremmin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kunnolla ei ole flunssa iskenyt, mutta en voi sanoa, että täysin tervekään olisin. Nuhaa, ajoittaista kurkkukipua mutta ei muuta. Ärsyttävää tällainen välimaastossa oleilu, mutta onneksi taapero on jo kunnossa. Kiitos kommentistasi!

      Poista

Lähetä kommentti