Viikko jouluaattoon - lenkiltä mielenrauhaa

Aamun hetki ennen auringonnousua.
Joulukuu ei ole vielä ehtinyt osoittautua minkäänlaiseksi aktiivisuuden huipentumaksi, mutta tänään päätin käydä juoksemassa pidemmän lenkin alkuviikon minipyrähdyksien jatkoksi. Olipa hyvä, että päätin.

Viimeiset pari, kolme viikkoa ovat olleet monin tavoin uuvuttavia. Taaperon sairastumisesta seurasi katkonaisia öitä, jotka aiheuttivat univelkaa, joka puolestaan toi mukanaan ärtymystä. Työpaikan säästöpuheet ovat aiheuttaneet huolta ja horjuttaneet mielenrauhaa, eikä ennuste mustasta joulusta ole erityisemmin mielialaa kohottanut: toivoisin niin lunta valaisemaan maisemaa.

Tänään lunta oli maassa hieman, kun aamulla suuntasin lenkille järven ympäri. Se loi miellyttävää rauhan tuntua ympärilleni, ja nautin suunnattomasti luonnon läheisyydestä. Nouseva aurinko värjäsi taivaanrannan tummanpunaiseksi, järvi oli pukeutunut ohueen talviasuun ja pieni lumikerros peitti asfaltin jalkojeni alla. Spotifyn joulumusiikkilista loi asiaankuuluvaa tunnelmaa. Arkihuolet ainakin pienenivät lenkin varrella, vaikkeivät kokonaan mihinkään kadonneetkaan.

12 kilometriä ei taittunut erityisen kevyesti, mutta olo oli reippailun jälkeen hieno. Lämmin suihku ja työpaikan tarjoama joululounas kruunasivat päivän, josta muodostui lopulta tähänastisen viikon paras - sen voi näin illalla todeta.
Pienikin lumipeite valaisee.

Kommentit