Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2016.

Flunssan viemää

Kuva
Tammikuusta on muodostunut monella tapaa hiljainen ja vaisu kuukausi. Eräiden käänteiden myötä kävi niin, että suunnitellut elämäntaparyhdistäytymiset jäivät vain suunnitelmiksi - elämä tuli väliin. Flunssa ja kolmenkymmenen asteen hujakoilla pyörineet pakkaset ovat olleet sellainen yhdistelmä, että lenkkeily on pitänyt jättää suosiolla väliin.
Lauantaina kävin pitkästä aikaa heittämässä pienen lenkin, vaikka nuhaa on edelleen. Vajaassa puolessa tunnissa taittui 4,5 kilometriä, eikä juokseminen onneksi tuntunut pahalta. Tuntui hyvältä päästä ulkoilmaan - joka tuntui paukkupakkasten jälkeen suloisen lempeältä - ja liikkumaan sen verran, että sai vähän hikeä pintaan.
Jospa tästä alkaisi vähitellen uusi nousu. Toivon, että tammikuu on tämän vuoden kuukausista juoksukilometrien määrässä mitattuna vähäisin ja että tulevat kuukaudet ovat selvästi reippaampia.

Pakkaslenkkeilyä

Kuva
Etukäteen pelkäsin talven tulon vievän lenkkeilyhalut, mutta onneksi niin ei kuitenkaan ole käynyt. Juossut olen, vaikka en kovin paljon, talvesta ja lumesta huolimatta. Uuden vuoden suunnitelmistani kirjoittaessani totesin, että toivon uuden vuoden tuovan tullessaan sellaista tekemistä, millaiseen en olisi uskonut kykeneväni. Viime aikoina olen koetellut rajojani pariin kertaan. Olen juossut hyytävässä pakkasessa, vaikka olen aina ajatellut mieluummin olevani se, joka viimeisenä pistää vapaaehtoisena nenäänsä ulos, kun pakkanen paukkuu nurkissa.
Viikko sitten maanantaina ylitin itseni, kun juoksin 19 asteen pakkasessa 3,4 kilometriä keskinopeudella 6:36. Keskisyke oli 145. Tiistaina panin vielä paremmaksi: 4,5 kilometriä 22 asteen pakkasessa! Huomasin, miten kylmä sää on (johonkin rajaan asti) kuitenkin vain pukeutusmiskysymys. Kun vaatetta oli riittävästi muttei liikaa, juokseminen sujui lopulta vallan mukavasti. Ja mikä tunne oli lenkin jälkeen, kun sai mennä saunaan mukana pakkast…

Uuden vuoden suunnitelmia

Kuva
Vuodenvaihteeseen kuuluu jotenkin itsestään selvästi paitsi menneeseen vilkuileminen, myös tulevaisuuteen kurkottaminen. Tuntuu mukavalta ajatella, että edessä on kokonainen uusi vuosi, joka tulee sisältämään odottamattomia ja ennakoimattomia käänteitä mutta jota voi myös pikkuriikkisen verran suunnitella. Voi ajatella, että edessä on puhdas pöytä, jonka päälle vuoden mittaan päätyvistä esineistä ja asioista voi itse edes jossain määrin päättää.
Minulle vuosi 2015 oli merkityksellinen sikäli, että sohvaperunoinnin tilalle löysin liikunnan ilon. En edelleenkään ole mikään himoliikkuja, mutta juoksemisesta on tullut tärkeä osa elämääni, ja siitä olen iloinen.
Mutta mitä odotan vuodelta 2016? - Viime vuonna ylitin itseni moneen kertaan liikunnan merkeissä. Vuodelle 2016 toivon myös hetkiä, jolloin teen jotain, mihin en olisi uskonut pystyväni. - Juoksemisen ilo toivottavasti säilyy, ehkä jopa vahvistuu. - Ilmoittauduin juuri juoksukouluun, joka alkaa maaliskuussa. Sitä odotan innolla! -…

Joulukuun juoksemisista

Kuva
Kummallinen oli tuo kulunut joulukuu sään puolesta. Lunta ei lopulta tullut, ja juoksemisen suhteen kelit olivat varsin hyvät: jäätä ei tarvinnut pelätä kuin muutamana päivänä, sillä elohopea oli jatkuvasti plussan puolella.

Jonkinlainen kaamosväsymys vaivasi sen verran, että kilometrejä ei valtavan paljon kertynyt. Marraskuussa juoksin 128 kilometriä, joulukuussa en yltänyt lähellekään samaan. Matkamittari näytti joulukuun saldoksi hieman alle 67 kilometriä, ja yli kymmenen kilometrin lenkki tuli juostua vain kerran.

No, ehkä pieni himmaaminen on tehnyt hyvää, sillä nyt tuntuu, että intoa juoksemiseen on eri tavalla kuin joulukuun loppupuolella. Pukeutumista joutuukin lähipäivinä miettimään aivan uudella tavalla, kun pakkasta on luvattu jopa kaksikymmentä astetta alkavalle viikolle.

Tässä vielä hieman kuvatunnelmia joulukuulta: