Tahmea tammikuu

Tammikuun lumisadetta.
Vaikka en ole tilastoja pitänytkään, voin varmasti sanoa, että sitten juoksemisen aloitettuani en ole yhdenkään kuukauden aikana juossut niin vähän kuin tammikuussa. Lenkkejä oli vain viisi eikä yksikään ylittänyt viittä kilometriä: matkaa kertyi yhteensä vaivaiset 18 kilometriä (itse asiassa 17.7, jos tarkkoja ollaan).

Surkeaa.

Moni asia tuli väliin. Kovat pakkaset vaikuttivat - vaikka pakkaskestävyyttäni hieman testasinkin - flunssa häiritsi, lapsen flunssa väsytti ja väliin tuli kaiken kaikkiaan Elämä isolla alkukirjaimella. Se muistutti mieleeni, että kaikkea ei pysty suunnittelemaan eikä hallitsemaan vaan välillä on pakko pysähtyä. Kaihoisin mielin katselen itseäni, joka uudenvuodenpäivänä teki lupauksia ja suunnitelmia. Ne siirtyivät syrjään ja eteenpäin kuljettiin umpihangessa tarpoen ja palautellen mieleen sitä, mikä on tärkeää. Juokseminenkin on tärkeää, tietenkin, mutta joskus muut asiat menevät edelle. Vuoden 2016 alkutaipaleella kävi niin.

Pysähtyminen on tehnyt myös hyvää. Nyt tuntuu, että malttia on aiempaa enemmän - myös juoksemisen suhteen. Tavoitteet, joista aiemmin kirjoitin, eivät juuri nyt tunnu tärkeiltä: ne toteutuvat jos ovat toteutuakseen. Tärkeämpää on se, että voin hyvin ja jaksan myös silloin, kun on vaikeaa. Liikkumisesta on onneksi siinä apua, vaikkei aina jaksaisikaan liikkua.

Tänä aamuna tajusin, että aamut ovat odottamattoman valoisia. Joka vuosi käy näin: yhtäkkiä valoa on enemmän kuin olin olettanut. Havainto virkisti ja piristi mieltä. Nyt mennään kevättä ja valoa kohti. Kovin paljon ei tarvitse tehdä, että helmikuun juoksumäärät ovat tammikuuhun verrattuna isompia, ja uskon, että helmikuu on muutenkin alkuvuotta parempi.

Kommentit

  1. Liittyi pysähtyminen mihin elämän osa-alueeseen tahansa, yleensä siitä seuraa paljonkin hyvää. Olet huomannut sen jo näin pian :) Joskus täytyy pysähtyä, ettei käy niin että liikunnasta, parisuhteesta, työnteosta, mistä tahansa tulee pelkkää suorittamista. Olet oivaltanut myös sen, kuinka tärkeää on olla itselleen armollinen. Jos ei jaksa niin se on ok. Jonain toisena päivänä jaksaa taas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiivistät tosi hyvin niitä ajatuksia, joita päässäni on viime aikoina pyörinyt. Helposti käy niin, että elämän tärkeistä asioista tulee suorittamista ja ilo katoaa. Siksikin on tärkeää välillä rauhoittua katselemaan ympärille.

      Poista
  2. Tavoitteita ja haaveita on aikaa toteuttaa koko vuosi ja loppuelämä. Itse olen huomannut, että kiitollisuus kannattaa, koska niin monenlaisia asioita voi menettää silmänräpäyksessä. Kun sitten joskus löydät aikaa juoksemiselle (jos haluat) osaat varmasti arvostaa sitä. Jokainen kilometri on eteenpäin. =) Hiljaa hyvää tulee. =) Keveitä kilometrejä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitollisuus tosiaan kannattaa, mutta liian harvoin tulee ajateltua, että asiat voivat muuttua nopeasti. Kiirettä ei onneksi ole juoksemisen suhteen, asiat etenevät painollaan.
      Kiitos kommentistasi! Riennänpä nyt tutustumaan sinun blogiisi. :)

      Poista
  3. Tammikuussa tulee valoa, kutsuu ulos: toimii!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinä päivinä on ollut ilahduttavaa huomata, että valo on lisääntynyt hurjasti. Kevättä kohti siis!

      Poista
  4. Kaikkeen ei tosiaan voi itse vaikuttaa vaikka kuinka tahtoa olisi. Ihanaa, miten osat löytää toivon pilkahduksen pienistäkin asioista. Ja mikä tärkeintä, olet itsellesi armollinen. Iso <3 sinulle. Pidä itsestäsi hyvää huolta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos kauniista sanoistasi. <3 Toivoa ja armollisuutta on nyt tarvittu ja tarvitaan edelleen.

      Poista
  5. Toivon levollista mieltä! Pysähtyminen tekee tosiaan hyvää. <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti