Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on maaliskuu, 2016.

Sykähdyttävää lenkkeilyä

Kuva
Maaliskuu on ollut melkoista taistelua sykkeiden kanssa. Välillä on tehnyt mieli heittää sykemittari nurkkaan, välillä on ajatuksissa käynyt koko juoksemisen lopettaminen. Olen ihmetellyt, miten niinkin yksinkertainen asia kuin juokseminen voi olla niin vaikeaa ja miksi yhtäkkiä sykkeiden vahtiminen on alkanut käydä suorastaan työstä.
Viime viikon intervalliharjoitus oli vapauttava, kun ei tarvinnut vahtia, pysyvätkö sykkeet pk-alueella, ja sen jälkeen tulikin sellainen olo, että en jaksa enää yhtään sykeseurantaa. Varsinkaan en jaksa sitä, että syke heittelee hullun lailla - viime viikolla jo kävellessä mittarin lukemat vaihtelivat 39-205.
No, tuohon outoon sykevaihteluun tajusin viimein syyn: sykevyö oli ilmeisesti liian löysällä, mikä sai aikaan hurjia lukemavaihteluja. Pienen säädön jälkeen lukemat ovat olleet tolkullisempia.
Silti tänään lähdin puurtamaan tasaisen tappavaa pk-lenkkiä jo valmiiksi tappiomielialalla. Väsyminen sykeseurantaan painoi mieltä eikä into ollut ollenk…

Intervalliharjoitus

Kuva
Pääsiäistä on meillä päin vietetty pilvisessä ja räntäsateisessa säässä, eikä ulkoilmassa oleilu ole tuntunut kovin houkuttelevalta. Eilen päätin kuitenkin ottaa itseäni niskasta kiinni ja suunnata kohti harmautta tekemään intervalliharjoitusta juoksukoulusta saamani ohjeen mukaan.
Alkulämmittelyn jälkeen juoksin 10 minuuttia, mitä seurasi viiden minuutin palautus kävellen, sitten kahdeksan minuutin juoksua seurasi neljän minuutin palautus. Intervalliharjoitus jatkui minuutein 6-3, 4-2, 2-1 ja viimeinen 1-0,5 toistui kolmeen kertaan.
Harjoitus vei lämmittelyineen ja loppuverkkoineen tunnin verran, keskinopeus oli 6:54 ja matkaa kertyi hieman yli kahdeksan kilometriä. Ilahduttavaa oli, että juoksuosuudet sujuivat varsin mukavasti noin 5:40-vauhtia - paitsi neljän minuutin osuus, jonka juoksin kokonaisuudessaan ylämäkeen. 5:40 on kuitenkin sellainen nopeus, jonka saavuttaakseni olisin joutunut vielä pari kuukautta sitten pinnistelemään paljon enemmän. Jotain edistystä on siis varmasti …

Karkkilakko maalissa!

Kuva
Karkkilakko on nyt ohitse. Tänään minulla on lupa herkutella, ja aionkin syödä ainakin ihania pääsiäissuklaita, joita kotiin jäi, kun virpojia kävi odotettua vähemmän.

Reilut kuusi viikkoa karkkilakkoilua sujui lopulta paljon helpommin kuin olin odottanut. En joutunut itkua nieleskellen kieltäytymään karkeista vaan kykenin tyynesti katselemaan vierestä, kun muu perhe nautiskeli viikonloppuherkuistaan.

Mitä tästä sitten jäi käteen? En muuttunut paremmaksi ihmiseksi, en laihtunut kilotolkulla enkä löytänyt avaimia ikuiseen onneen. Sen sijaan huomasin, että minusta löytyy kyllä tahdonvoimaa silloin, kun itse niin haluan. Se oli ilahduttava havainto, sillä olen usein soimannut itseäni itsekurin puutteesta. Huomasin myös, että pärjään mainiosti ilman karamellikuormia ja että oloni on huomattavasti mukavampi, kun en mätä viikonloppuisin satoja grammoja makeisia sisuksiini.

Miten tästä eteenpäin? En kieltäydy kokonaan karkeista, mutta en aio myöskään palata aiempiin viikonlopun mättöihin. A…

Ärsyyntymistä aurinkolenkillä

Kuva
Odotukset olivat korkealla, kun lähdin eilen lenkille. Sää suosi todella: aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämmintä oli kymmenkunta astetta. Lenkkitie oli lähes kokonaan sula, ja tuntui hienolta päästä juoksemaan paljaalla asfaltilla. 
Pian kuitenkin kävi ilmi, että odotukset olivat liian korkealla. Vaikka olo oli keväisen keveä, ei askel ollut - ainakaan, jos sykemittaria on uskominen. Heti alussa sykkeet pomppasivat 160:n hujakoille, ja kun tarkoituksenani oli pitää syke 140:n tuntumassa tai mieluummin vähän alle, piti kävellä. Lopulta koko lenkki oli yhtä matelevan hölkän ja kävelyn vuorottelua: kävellessä syke putosi nopeasti 110:n tienoille, mutta heti, kun lisäsin vähänkin nopeuteen tahtia, oli mittarissa yli 140.
Masentavaa. Eikä siinä vielä kaikki. Ajatuksena oli juosta pitkä lenkki, mutta kolmen kilometrin tuskailun jälkeen luovutin ja käännyin takaisin. Paluumatkalla tuuli nousi yllättäen niin, että tuntui, että koko pää jäätyy - pipoa ei tietenkään ollut matkassa…

Uuden viikon alku ja juoksukoulu

Kuva
Uusi viikko, uudet kujeet - ei, kun uusia kujeita olikin viime viikon puolella. Juoksukoulu nimittäin alkoi, vihdoin. Koulun merkeissä kokoonnuttiin sekä lauantaina että sunnuntaina, ja nyt lihaksista huomaa paitsi sen, että ilmeisesti niitä todella on olemassa, myös sen, että jotain on tullut tehtyä.
Nyt alkuun juoksukoulussa keskitytään juoksemista tukevaan harjoitteluun. Lauantaina teimme faskiatreeniä esimerkiksi rullien ja pilatesrenkaan avulla, ja sain tunnin aikana venytettyä kehoani tavalla, jollaiseen en ole kyennyt pitkään aikaan. En tosin ole suuremmin yrittänytkään, sillä olen keskittynyt lähinnä vain juoksuun ja laiminlyönyt melko onnistuneesti kehonhuollon. Hyvää teki, ja varmasti tuli tarpeeseen tuo lauantain tunti.
Sunnuntaina tunnin alussa tehtiin kehonkoostumusmittaus, joka jännitti hurjasti mutta oli tuloksiltaan odottamaani parempi. Esimerkiksi metabolinen ikäni on viisi vuotta vähemmän kuin todellinen ikäni, eikä muissakaan arvoissa ole kuulemma moittimista. Terv…

Mittaamisen mielekkyydestä

Kuva
Omien juoksusuoritusten mittaaminen on kiinnostavaa. Samalla se on - ainakin joskus - raivostuttavaa. Joskus mittaaminen myös vie huomion itse juoksemisesta mittarin tuijottamiseen, eikä välttämättä tule mietittyä, miltä itsestä tuntuu, kun keskittyy tuijottamaan sykelukemia ja nopeuksia. Toisaalta tuntuu, että on tärkeää saada omista suorituksista dataa, jota voi verrata aiempiin vastaaviin suorituksiin. Joskus käy mielessä: juoksinko lainkaan, ellei juoksusta ole mitattua tietoa saatavilla?

Hesarin Juoksublogin jutussa Mitä treenistä kannattaa mitata? Ei välttämättä juuri mitään pohditaankin, tarvitseeko juoksija välttämättä mittareita ainakaan joka kerta. Jutun mukaan varsinkin aloittelijalle riittää, kun mittaa lenkin keston, ehkä pituudenkin. Kestoa voi mitata yksinkertaisesti kellon avulla ilman erikoisempia härpäkkeitä. Myös vauhtia voi mitata lenkin keston ja pituuden avulla, eikä sykettäkään ole välttämätöntä mitata mittarein, vaan rasittavuutta voi arvioida sen mukaan, pyst…

Talvilomaviikon tunnelmia

Kuva
Talvilomaviikko meni pilvisissä mutta leppoisissa tunnelmissa. Maanantai ja perjantai kuluivat päiväretkien merkeissä suurelta osin autoillessa, mutta muina päivinä harrastettiin perheen kanssa ulkoilua ja mukavaa yhdessäoloa. Viikon aikana ehdittiin käydä pulkkamäessä, luistelemassa, leikkipuistossa, kävelylenkeillä ja ratsastuskilpailuissa - jälkimmäisessä roolini tosin oli olla vain katsojana. Ainoastaan se jäi harmittamaan, että aurinkoa ei edelleenkään juuri näkynyt. Kovasti kaipaan keväisiä aurinkopäiviä!

Jo etukäteen suunnittelin, että talvilomaviikko on lenkkeilyn osalta kevyt, ja niin myös tapahtui. Olin sen verran väsyksissä, että kevyt viikko tuli tarpeeseen, ja juoksinkin vain fiiliksen mukaan. Sekä keskiviikkona että torstaina tein hyvin kevyt lenkit: keskiviikon reilu kuusi kilometriä sujui keskisykkeellä 131ja torstain nelikilometrinen lenkki oli vielä kevyempi: keskisyke 127.

Kevyt lenkkeily teki selvästi todella hyvää, ja talvilomaviikko olikin hyvä päättää sunnuntai…

Karkkilakko puolivälissä

Kuva
Julistin kolmisen viikkoa sitten alkaneeksi karkkilakon, joka jatkuu pääsiäiseen saakka. Kolmisen viikkoa on siis vielä edessä, eli puolivälissä ollaan.
Olen hämmästynyt siitä, kuinka helppoa karkkilakkoilu on ollut. En ole himoinnut perheenjäsenten karkkivarastoja enkä ole kaupassa hipelöinyt suklaavalikoimia. Välillä on satunnaisesti käynyt mielessä, josko ostaisin kaupasta jotain makeaa herkkua, mutta ajatus on mennyt ohitse nopeasti, kun olen muistuttanut itseäni tauosta.
Toivottavasti lakon toinenkin puolikas sujuu yhtä suotuisissa merkeissä!

Helmikuun valintoja ja kuvatunnelmia

Kuva
Helmikuu on kääntynyt maaliskuuksi, ja jälleen on hyvä aika vilkaista taaksepäin: millainen kuukausi onkaan takana? Talvisesta ajanjaksosta muodostuikin lopulta varsin mukava! Työkiireistä ja jonkinlaisesta stressistäkin huolimatta tulin juosseeksi lopulta 101 kilometriä - selvästi enemmän kuin tammikuussa ja myöskin enemmän kuin joulukuussa. Kyseessä taitaa olla juoksu-urani toinen kerta, kun kuukauden kilometrimäärä on kolmenumeroinen luku. Hyvältä alkaa siis näyttää!

Tässä muutamia kuukauden valintoja: Mieltä ylentävin lenkki osui sunnuntaille 7.2., kun juoksin pitkästä aikaa yli kymmenen kilometriä. Siitä tuli hyvä fiilis ja uskoa omaan jaksamiseen!Ystävänpäivänä 14.2. juoksin kauneimmassa maisemassa. Pieni lumisade, kaikkialla valkoista - niin talvista kuin olla voi!Seuraavana päivänä, maanantaina 15.2., oli vuorossa liukkain lenkki, jonka aikana meinasin lentää nurin kerran, jos toisenkin. Vasta hankitut nastalenkkarit jätin tyhmyyksissäni kotiin, ja meinasi käydä huonosti.Perja…