Ärsyyntymistä aurinkolenkillä


Aurinko paistoi eilen. Siinä hyvät uutiset.
Odotukset olivat korkealla, kun lähdin eilen lenkille. Sää suosi todella: aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämmintä oli kymmenkunta astetta. Lenkkitie oli lähes kokonaan sula, ja tuntui hienolta päästä juoksemaan paljaalla asfaltilla. 

Pian kuitenkin kävi ilmi, että odotukset olivat liian korkealla. Vaikka olo oli keväisen keveä, ei askel ollut - ainakaan, jos sykemittaria on uskominen. Heti alussa sykkeet pomppasivat 160:n hujakoille, ja kun tarkoituksenani oli pitää syke 140:n tuntumassa tai mieluummin vähän alle, piti kävellä. Lopulta koko lenkki oli yhtä matelevan hölkän ja kävelyn vuorottelua: kävellessä syke putosi nopeasti 110:n tienoille, mutta heti, kun lisäsin vähänkin nopeuteen tahtia, oli mittarissa yli 140.

Masentavaa. Eikä siinä vielä kaikki. Ajatuksena oli juosta pitkä lenkki, mutta kolmen kilometrin tuskailun jälkeen luovutin ja käännyin takaisin. Paluumatkalla tuuli nousi yllättäen niin, että tuntui, että koko pää jäätyy - pipoa ei tietenkään ollut matkassa mukana.

Mikään mieltä ylentävä koitos ei eilinen lenkki siis todellakaan ollut, päinvastoin. Kun viikko sitten ilahduin siitä, miten mukavasti sykkeet pysyivät matalalla, oli nyt meno aivan toista. 

Dataa lenkiltä tässä: aika 51:55, matka 6,2 km, keskivauhti hidas 8:22 ja silti keskisyke 134. Ankeaa.

Kommentit

  1. Tervetuloa seuraan, myös mulla oli kauhukeskiviikko. Reilun neljän kilometrin jälkeen käväisi mielessä, että jospa onkin intoa niin kovasti että askeleet pomputtavat ylöspäin sen sijaan että veisivät eteenpäin. Tuskin korkea syke siitä johtuu mutta hauska vaihtoehto, ja ylläpitää toivoa että seuraavalla lenkillä oltaisiin taas normaalisykkeissä ja -vauhdeissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa mahtavaa, kun jaksoit ajatella positiivisesti! :) Minun ajatukseni olivat lähinnä hurjaa manaamista... Toivotaan, että normaali meininki palaa pian.

      Poista
  2. Voi kun ikävä, ettei juoksu kulkenut upeasta säästä huolimatta. Hyvä ettet vedellyt hampaat irvessä eteenpäin, vaan tajusit kääntyä takaisin.

    Meidän perheessämme jyllää parhaillaan katupölypainajainen. Tokaluokkalainen lähetettiin koulun jälkeen kotiin päänsäryn vuoksi. Veikkaan, että se on katupölystä, kuten oma huono oloni. Väsyttää, särkrr eikä juoksu kulje millään. Vetelen välillä astmapiipusta tietokoneen ääressä. Tämä kun on kovaa keuhkotreeniä??!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli varmaan ihan fiksua muuttaa suunnitelmia, kun alkoivat hermot kärytä. ;)

      Voi harmi, kun katupöly aiheuttaa huolia. Sykkeet ovat hengitysoireiden rinnalla pieni ikävyys. Tsemppiä!

      Poista
  3. Voi harmi, ettei aurinko siivittänyt keveää askelta! Toivottavasti kevättä kohden kuitenkin fiilis paranee ja saat juosta myös nautinnollisia aurinkokilometrejä!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, jospa askel vähitellen kevenisi. Nyt yritän hidastella oikein kunnolla ja edetä etanan tavoin kohti nautinnollisia kilometrejä. :)

      Poista

Lähetä kommentti