Karkkilakko maalissa!

Pääsiäisherkkuja on nyt lupa maistella.
Karkkilakko on nyt ohitse. Tänään minulla on lupa herkutella, ja aionkin syödä ainakin ihania pääsiäissuklaita, joita kotiin jäi, kun virpojia kävi odotettua vähemmän.

Reilut kuusi viikkoa karkkilakkoilua sujui lopulta paljon helpommin kuin olin odottanut. En joutunut itkua nieleskellen kieltäytymään karkeista vaan kykenin tyynesti katselemaan vierestä, kun muu perhe nautiskeli viikonloppuherkuistaan.

Mitä tästä sitten jäi käteen? En muuttunut paremmaksi ihmiseksi, en laihtunut kilotolkulla enkä löytänyt avaimia ikuiseen onneen. Sen sijaan huomasin, että minusta löytyy kyllä tahdonvoimaa silloin, kun itse niin haluan. Se oli ilahduttava havainto, sillä olen usein soimannut itseäni itsekurin puutteesta. Huomasin myös, että pärjään mainiosti ilman karamellikuormia ja että oloni on huomattavasti mukavampi, kun en mätä viikonloppuisin satoja grammoja makeisia sisuksiini.

Miten tästä eteenpäin? En kieltäydy kokonaan karkeista, mutta en aio myöskään palata aiempiin viikonlopun mättöihin. Arkena välttelen suklaata ja muuta makeaa, viikonloppuisin voin herkutella, jos siltä tuntuu. Yritän kuitenkin harkita tarkoin, milloin todella tuntuu siltä, että olisi mukavaa syödä karkkeja. Vanhoihin tapoihini en halua palata.

Nyt toivottelen hyvää pääsiäisen aikaa! Minun pääsiäiseni kuluu kotioloissa ja sisältää toivottavasti levon lisäksi mukavaa ulkoilua ja pari hölkkälenkkiä.

Kommentit

Lähetä kommentti