Nukkumatti sotki suunnitelmia

Mielenrauhaa kevätmaisemasta.
Tiistaina oli tarkoitus käydä lenkillä, mutta jo varhain aamulla oli selvää, että suunnitelmat menivät uusiksi. Nukkumatti sotki aikeitani pahemman kerran, eikä voimia yksinkertaisesti riittänyt minkäänlaiseen hikoiluun.

Kärsin ajoittain unettomuudesta, mutta maanantain ja tiistain välinen yö oli minun mittapuussani pohjanoteeraus. Uni ei vain tullut, tuijotin kelloa vielä kahden maissa tuskastuneena. Lueskelin, kävin välillä juomassa vettä ja latasin e-kirjastosta iPadille Leeni Peltosen kirjan Valvomo, joka käsittelee unettomuutta - ironista. Viimein uni armahti, mutta puoli viiden jälkeen heräsin ja jäin tuijottamaan silmät selällään ja epäuskoisena kelloa: olinko nukkunut vain 2,5 tuntia? Polar vahvisti epäilykseni: sen mukaan yöuneni oli ruhtinaalliset 2 tuntia ja 29 minuuttia. 
Polarin antamat lukemat ovat aika karuja.
On selvää, että moisen yöunen jälkeen voimia lenkkeilyyn ei kerta kaikkiaan riittänyt. Itse asiassa kaikki voimani menivät siihen, että yritin selviytyä työpäivästä, joka onneksi oli melko kevyt. Tiista-iltana ei sitten onneksi tarvinnutkaan unta odotella, ja Polarin mukaan yöunta kertyikin ruhtinaalliset yhdeksän tuntia.

Mikä uneni sitten vei? Sattumien summa varmaankin. Ensinnäkin söin turhan tuhdin illallisen maanantaina ravintolassa. Toiseksi tytär oli tulossa reissusta kotiin, ja lentojen myöhästymisten takia hän oli lopulta Helsingissä kymmenen tuntia myöhässä eli yöllä yhden maissa. Samaan aikaan minä valvoin ja odotin viestiä, että lapsi on turvallisesti kotimaassa, enkä siis saanut nukuttua. Huolestumiseen sekoittui monia muitakin murheita, jotka eivät päivänvalossa ole murheita laisinkaan mutta yön pimeydessä tuntuvat koko elämän tasapainoa vaarallisesti vavisuttavilta.

Ajoittaiseen unettomuuteeni olen opetellut suhtautumaan ajatuksella, että jos en nuku parina yönä, sitten nukun varmasti, kun olen riittävän väsynyt. Ajatus ei silti aina helpota eikä yön pimeinä tunteina lohduta varsinkaan, jos tietää, että päivällä pitäisi olla skarppina.

Vuosien mittaan olen etsiskellyt keinoja parantaakseni nukkumistani. Yritän rauhoittaa illat ja yleensä vältän liian raskasta syömistä myöhään illalla. Alkoholi vaikuttaa nukkumiseeni merkittävästi, joten juon hyvin vähän. Yritän pitää vuorokausirytmin aika vakiintuneena ja lähes poikkeuksetta lueskelen jotain ennen nukkumaanmenoa - mieluiten paperikirjaa tai -lehteä sähköisen version sijaan. Silti unettomuus joskus yllättää ja hyvät neuvot olisivat tarpeen.

Kommentit