"Pakkolepoa" Barcelonassa

Rantamaisemissa.
Viikko sitten ihmetytti, kun juoksu oli niin nahkeaa. Sykkeet nousivat helposti eikä askel tuntunut lainkaan kevyeltä.

Puolen viikon maissa syy nahkeuteen selvisi, kun flunssa iski toden teolla päälle. Ikävää vain, että sairastuminen osui juuri siihen hetkeen, kun koitti kauan odotetun Barcelonan-matkan aika. Ei auttanut muu kuin flunssa- ja särkylääkkeiden pakkaaminen mukaan matkalaukkuun. Toiveikkaana pakkasin mukaan myös lenkkarit.
Kaupungilla.
Juoksemisesta ei matkan aikana tarvinnut haaveilla. Kurkku oli niin kipeä, että pelkkä ajatus hengästymisestä sai aikaan tuskaisen olon. Haikeana katselin, kun rannan tuntumassa lenkkeilijät liikkuivat auringonpaisteessa ja juuri sopivassa lämpötilassa.

Onneksi matka ei kuitenkaan ollut pelkkää sairastamista. Barcelonan nähtävyyksistä ja ihanista tapas-ravintoloista pääsin nauttimaan, vaikka olo ei kehuttava ollutkaan. Flunssa ei estänyt tutustumista kaupunkiin, ja päivittäin tuli käveltyä vähintään kymmenen kilometrin verran, mikäli iPhonen askelmittaria on uskominen. Strepsils- ja Bafucin mint- pastillit olivat matkalla uskollisia seuralaisiani särkylääkkeiden ohella, kiitos niiden oloni parani hetkittäin jopa mukavaksi.
Rannan tuntumassa.
Barcelona on todella viehättävä kaupunki, ja mielelläni palaisin sinne uudelleen - ainakin terveempänä, ehkä myös rantakatua pitkin lenkkeilemään. Nyt keskityn parantelemaan oloani ja toivon, että juoksutauko ei veny kovin pitkäksi. Mieli halajaisi jo kovasti lenkille.
Aamiaisherkkua.

Kommentit

  1. Kurjaa tuo sairastaminen, onneksi pääsit kuitenkin ulos eikä tarvinnut maata kuumeisena hotellissa. Eikö olekin kauheaa jos joudut menemään Barcelonaan uudelleen testataksesi millaista on juosta siellä? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juuri näin, olisi ollut ikävää olla tosi sairas. Ja tosiaan: nyt on hyvä syy palata hienoon kaupunkiin! :D

      Poista

Lähetä kommentti