Lepo teki terää?

Aurinkoisessa aamussa.
Flunssa alkoikin hellittää lopulta yllättävän nopeasti, vaikka vielä maanantaina olin aika skeptinen. Tänä aamuna olo oli niin hyvä, että päätin lähteä kokeilemaan, jaksanko juosta metriäkään. Sen verran flunssaa kuitenkin on vielä ilmassa, että ajattelin, että jos ei tunnu mukavalta, kävelen pari kilometriä - pääasia, että tulee liikuttua edes vähän.

Yllätys olikin melkoinen, kun huomasin seuraavaa:

  • Ei hengästyttänyt.
  • Ei sattunut kurkkuun.
  • Syke pysyi ihmeellisen alhaalla.
  • Olo oli hyvä.
Juoksin puolessa tunnissa nelisen kilometriä, ja paria ylämäkeä lukuun ottamatta syke pysyi koko ajan vaivatta pk-alueella. Keskisyke oli 126, keskivauhti 7:57 ja nopein kilometri taittui aikaan 7:47. Vaikka vauhti on edelleen hyvin hidas, on edistystä tapahtunut: esimerkiksi lauantaina 7.5. kuuden kilometrin lenkin keskisyke oli tuo sama 126 mutta keskivauhti puoli minuuttia hitaampi. Olen iloinen!

Ehkä on niin, että tuo viikon pakkolepo tuli tarpeeseen. Olin ennen matkaa (ja flunssaa) aika väsynyt, mutta nyt virtaa riittää.

Parasta on se, että juokseminen tuntui tänään kevyen leppoisalta. Kun ennen lomamatkaa tunnelmat olivat aika matalalla, on nyt aivan toinen fiilis. Huomenna on luvassa juoksukoulua, ja sitä odotan innolla.

Kommentit

  1. Levon tärkeydestä puhutaan mutta totaalinen treenitauko tuntuu olevan monille yllättävän vaikeaa. Sitten tuleekin yllätys kun tauon jälkeen kulkee. Kiva että sinulle kävi niin, että ennakkoepäily vaihtui hyvään mieleen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juoksukoulussa juuri torstaina painotettiin levon merkitystä, ja nyt aion yrittää muistaa, että jaksamiseen täytyy kiinnittää huomiota. Tämä pakkolepo oli hyvä herättelijä. :)

      Poista

Lähetä kommentti