On nihkeää

Ihana kesä!
Kyllä voi juokseminen olla nihkeää. Eilen kävin äitienpäivän kunniaksi liikkumassa oikein ajan kanssa, ja olipa hyvä, että en asettanut itselleni mitään vauhtitavoitteita. Ainoa tavoitteeni oli lenkkeillä puolitoista tuntia, ja sen tein. Yritin nauttia auringon valosta ja lämmöstä, vaikka hieman hermostutti: syke ei meinannut millään pysyä maltillisena vaan pomppasi ylöspäin saman tien, kun otin juoksuaskelia. Ei auttanut, vaikka yritin kuinka hitaasti juosta. Keskisyke oli 128 eli sama kuin viikko aiemmin, vaikka kilometrinopeus oli peräti puoli minuuttia hitaampi kuin viikko sitten. Aika ankeaa.

Tänään kävin tekemässä intervalliharjoituksen, eikä sekään hurraahuutoja kirvoittanut. Harjoitus vie tunnin ja noin kymmenen minuuttia päälle alku- ja loppuverkkoineen. Kaksi viikkoa sitten harjoituksessa kertyi kymmenen kilometriä, tänään yhdeksän. Toki vähän tarkoituksella himmailinkin, että syke ei noussut maksimialueelle, mutta silti tuntuu hurjalta, että erot ovat noin suuria.

Nyt pitäisi kai arvailla, mistä on kysymys. En suostu uskomaan, että olen yhtäkkiä päätynyt noin huonoon kuntoon, vaan arvelen, että syy tahmeisiin lenkkeihin on jossain muualla. Missä, sitä täytyy pohtia.

Yksi syy voi olla se, että olen rasittanut itseäni viime aikoina liikaa, vaikka viime viikon torstai ja perjantai menivätkin lepäillessä. Maanantaina tein vauhtilenkin, keskiviikkona juoksin pitkästä aikaa yli kympin ja kilometrejä kertyi viikossa nelisenkymmentä - minulle aika paljon. Toinen syy voi olla se, että taapero on ollut flunssassa, ja yöunet ovat viime aikoina olleet varsin huonoja. 

Olipa syy mikä tahansa, toivon askeleen kohtapuoliin kevenevän.

Kommentit