Sofia Kilpikivi: Maratonmimmi - Askelmerkit sohvalta maaliin

"Kaiken kaikkiaan tai yksinkertaisesti juokseminen kannattaa, koska se tekee iloiseksi. Joskus se tekee iloiseksi siksi, että on vihdoin kotiovella ja juoksemisen voi lopettaa. Joskus taas se tekee iloiseksi siksi, että kun on lähdössä lenkille tietää, että kukaan ei vaadi vajaaseen tuntiin sinulta yhtään mitään."

Sofia Kilpikivi: Maratonmimmi - Askelmerkit sohvalta maaliin
(Tammi 2016)
192 sivua
Sofia Kilpikiven Maratonmimmi - Askelmerkit sohvalta maaliin on juuri sellainen kirja, jollaista olisin kaivannut vuosi sitten, kun juoksemisen aloitin. Kirja tarjoaa mukavan, viihdyttävän ja helposti lähestyttävän peruspaketin juoksuharrastusta aloittavalle, eikä kirjan lukeminen toki ole myöhäistä, vaikka juoksuun olisi ehtinyt jo hieman enemmänkin perehtyä.

Nimestäkin jo voi päätellä, että kirja on suunnattu erityisesti naisjuoksijoille. Lisäksi voisi mainita, että kirjan kohderyhmää ovat tuiki tavalliset ihmiset, joita juokseminen kiinnostaa mutta jotka eivät ehkä ole lenkkipoluille rohjenneet - vielä. Maratonmimmin lukeminen voi monen lukijan kohdalla tuoda tarvittavan ripauksen rohkeutta ja intoa, sen verran innostavasti ja samalla maanläheisesti Kilpikivi aiheestaan kirjoittaa.

Kilpikivi pitää Fitness Führer -blogia, jota lukiessa ei heti arvaisi, että sen kirjoittaja määrittelee itsensä näin:
Olen laiska ja mukavuudenhaluinen ja erityisesti pidän syömisestä, oluesta ja nukkumisesta. Juoksemisesta sen sijaan en pitänyt, oikeastaan vihasin sitä. 
Tuossa onkin oikeastaan yksi ilahduttavimpia asioita Maratonmimmissä. Se antaa esimerkin voimalla uskoa kenelle tahansa tavalliselle tallaajalle: kirjan sivuilta välittyy ajatus, että juoksemiseen ei tarvita lapsuudesta asti kehitettyä kestävyyskuntoa, pitkäaikaisesta urheiluharrastuksesta puhumattakaan. Kilpikivi rohkaisee ottamaan ensimmäisen askelen ja tarjoaa sen jälkeen hieman syvempää tietoa perusasioista, kuten harjoittelun lähtökohdista, pukeutumisesta, ravinnosta ja niin edelleen. Maratonmimmi on mainio opas juoksemiseen, ja Kilpikiven kirjoitustyyli on mukavan rento. Kirjan kuvitusta en voi kovin antoisaksi kehua mutta suosittelen teosta lämpimästi kenelle tahansa, joka esimerkiksi kaipaa innostusta juoksun aloittamiseen tai pohtii, miten säilyttää motivaatio - siihenkin kirjassa on vinkkejä.
"Amerikkalainen maratonjuoksija John Bingham on sanonut: 'Jos juokset, olet juoksija. Sillä ei ole väliä, miten nopeasti tai miten pitkään juokset. Ei ole väliä, aloititko tänään vai oletko juossut kaksikymmentä vuotta. Ei ole mitään testiä, joka pitäisi läpäistä, ei lisenssiä, joka pitäisi suorittaa, eikä jäsenkorttia, joka pitäisi hankkia. Ei tarvitse muuta kuin juosta.'
Se on totta. Uskalla ajatella itseäsi juoksijana, ja kaikesta tulee helpompaa. Sinä olet juoksija, ja siksi sinä juokset."

Kommentit

  1. Heh, minulla on sama kirja kesken, ja ajattelin myös tehdä siitä jonkinlaisen postauksen blogiin.

    Itsekin tykkäsin kirjan rennosta tyylistä ja asenteesta. Minua viehätti myös realistinen suhtautuminen juoksun hyötyihin ja muutoksiin kropassa. Niin monet (naisille suunnatut) juoksuoppaat hehkuttavat, miten juoksemalla saa täydellisen sorjan kropan, mutta Kilpikivi kertoo rehellisesti, ettei juoksu nyt sentään ihmeitä tee. Ja että voi olla juoksija, vaikka ei siltä näyttäisikään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että sinäkin luet tätä. Odotan innolla postaustasi.

      Tuo rentous vetosi minuunkin. Ja se, että tämä ei ole höttöinen vaan realistinen ja rehellinen.

      Poista

Lähetä kommentti