Viikonlopun juoksutunnelmia

Viikonloppuna unohtui ottaa kuvia. Kuvasin sitten kirsikkapuuta.

Ihana kevät! Vai onko nyt jo kesä?

Viikonloppu sisälsi mukavasti liikuntaa: lauantaina juoksutti Likkojen lenkki, sunnuntaina juoksukoulu. Hyvää fiilistä toivat molemmat, ja varmaan liikkumisten ansiosta maanantai ei tunnu oikeastaan maanantailta. Mikä onnellinen olotila!

Lauantaina ei, ihme kyllä, jännittänyt. Aamupäivän vietin taaperon kanssa ulkoillen, ennen puolta päivää söin ja kahdentoista jälkeen lähdin kohti Jyväskylän Lutakkoa, missä sijaitsi Likkojen lenkin tapahtumakeskus. Viime hetken käänteet tosin aiheuttivat hieman ärtymystä, kun en pysynyt aikataulussa, mutta onneksi viivästys ei aiheuttanut ongelmia.

Ennen juoksua oli Elixian body combat -tyyppinen alkujumppa, ja hieman ennen puoli kahta oli aika juoksijoiden suunnata 8,2 kilometrin mittaiselle lenkille. Alkuruuhkassa ensimmäinen kilometri oli selvästi muita hitaampi, mutta muutoin juoksu sujui rennon mukavasti keskivauhdilla 6:40. Kun ei ollut liian kiire, oli mukavaa katsella kauniita Jyväsjärven maisemia ja rupatella juoksukaverin kanssa. Puolivälin jälkeen oli tarjolla urheilujuomaa ja vettä, mikä virkisti mukavasti. Samassa yhteydessä sai kerätä mukaan banaanin, pähkinäsekoituspussin ja energiageeliä - viimeksi mainittu on tallessa tulevaa tarvetta varten.

Juoksupäivä huipentui Vicky Rostin ja Freemanin konserttiin, mutta sen jälkeen oli pakko rynnätä kotiin ja lämpimään suihkuun. Sää oli melko viileä mutta varsin mainio juoksua ajatellen joka tapauksessa.

Likkojen lenkki oli mukavan leppoisa ja rento tapahtuma, johon osallistun mielelläni vielä uudelleenkin. Varsinkin kaltaiselleni aloittelijalle kynnys on matala, sillä mukana on monentasoisia menijöitä, ajanottoa ei ole ja juoksun voi ottaa halutessaan vaikkapa reippaana lenkkinä.

Sunnuntaina juoksukoulussa juostiin ja hypittiin samoja portaita kuin edelliskerralla. Tehtiin intervalleja ja harjoitettiin rinta- ja ojentajalihaksia. Rankkaa oli: keskisyke oli muuten sattumalta lähes sama kuin lauantain juoksussa, eli 155.  Maksimisyke oli peräti 187. Olo oli harjoituksen jälkeen mainio: kliseisesti väsynyt, mutta onnellinen.

Sen verran tuli viikonloppuna rehkittyä, että maanantaita vietetään levon merkeissä. Ja hei, kohta on kesäkuu!

Kommentit