Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on heinäkuu, 2016.

Hikoilua metsässä

Kuva
Piti juosta kevyt mutta ainakin kymmenen kilometrin mittainen lenkki, vaan kuinkas kävikään: matkatavoite kyllä täyttyi, mutta kevyestä ei nyt oikein voi puhua.

Huomasin keväällä, että melko lähellä kotia on kivan oloista metsämaastoa. Tänään päätin suunnata sinne, koska helle helli. Ulkoilman lämpötilan takia syke nousi jo hitaassa vauhdissa melko äkkiä, joten päätin säästellä hermojani ja mennä enemmän tunteen kuin sykkeen mukaan. Päätös oli ihan hyvä, sillä vieras maasto onnistui yllättämään mäkisyydellään. Nousua kertyi lenkillä 110 metriä, ja paikoin mäet olivat melko jyrkkiä. Maasto oli myös sen verran vaihtelevaa, että tasaista pätkää ei kovin pitkästi missään vaiheessa ollut tarjolla.

Mutta tulipahan juostua metsässä ja poluilla. Alusta tuntui todella mukavalta, ja vaihtelua oli siinäkin suhteessa. Välillä alla oli ruohottunut metsätaival, välillä pieni polku, välillä pehmeähkö, leveä reitti. En seurannut niinkään vauhtia vaan käyttämääni aikaa, mikä taisi olla ihan järkevä v…

Kosken kuohuntaa ja kesäliikuntaa

Kuva
Juoksukilometrejä ei ole viime päivinä suuremmin kertynyt, mutta muuten on kyllä tullut liikuttua. Sain alkukesästä huollatettua polkupyöräni, ja nyt, kun sain myös hankittua pyörään peräkärryn, on pyöräilystä tullut hieman aiempaa helpompaa. Taapero kulkee kärryssä hyvin mukana, joten pyörälenkille voi lähteä, vaikkei lapselle olisikaan hoitajaa saatavilla.

Eilen kävimme pyöräilemässä kesäpaikan lähimaastossa seitsemän kilometrin lenkin. Ihan peruskestävyysalueella eivät sykkeet pysyneet millään, koska lähimaasto on melko mäkistä ja parinkymmenen kilon lisäkuorma pyörän perässä lisää tietysti vastusta. Kivaa oli joka tapauksessa!

Tänään kävinkin yksin tekemässä hölkkälenkin, joka oli hyvinkin kevyt: vajaat viisi kilometriä sujui keskisykkeellä 127 ja maksimikin oli vain 136. Vauhti oli toki erittäin hidasta, mutta pääasia on, että sykkeet eivät huitele kovin korkeissa lukemissa.

Juoksin pääasiassa asfaltilla mutta lenkin puolivälin jälkeen suuntasin läheisen kosken lähelle kuuntelem…

Palautumista ja palauttelua

Kuva
Kympin pettymystä on nyt sulateltu riittämiin. Kiitos edellistä tekstiäni kommentoineille ja minua kannustaneille, viestinne tulivat tarpeeseen.

Tällä viikolla olen suonut itselleni aikaa palautua kympistä, joka oli melkoisen rankka kokemus. Nestevajaus, jonka diagnosoin ihan itse, teki sen, että olin vielä muutama tunti juoksun jälkeen väsynyt ja kylmissäni. Sekä ruoan että juoman tankkaus taisi kuitenkin auttaa niin, että illalla olin jo voimissani.

Alkuviikon otin joka tapauksessa kevyesti ulkoillen taaperon kanssa ja nautiskellen (tai "nautiskellen") Suomen kesästä. Säät ovat olleet aikamoisen vaihtelevia, mutta onneksi on sateiden välillä myös paistanut aurinko.

Tiistaina tein hyvin kevyen ja hyvin hitaan muutaman kilometrin lenkin, jonka jälkeen harjoitin (kerrankin) myös lihaskuntoa ja uin hieman. Ostin alennuksesta kahvakuulan, joka kulkee kätevästi kaverina paikasta toiseen, kun kesällä tulee vaihdettua majapaikkaa tämän tästä. Nyt ei siis voi ainakaan väittää, ett…

Tunnin alitus jäi haaveeksi

Kuva
Tämänpäiväinen kympin juoksu Kannonkoskella Pekan Pyrähdyksessä sujui ja ei sujunut. Ajaksi tuli lopulta 1:01:05, eli salaa haaveilemani tunnin alitus ei onnistunut. En myöskään pystynyt juoksemaan kymppiä nopeammin kuin viime syksynä Finlandia Marathonilla.
Lyhyen alustuksen jälkeen tarkempi kuvaus päivän kulusta.  Viime päivinä taapero on hieman sairastellut ja nukkunut huonosti. Tänä aamuna hän oli viideltä valmis heräämään, mutta onneksi sain taivuteltua lapsen takaisin unten maille: heräsimme vasta yhdeksän jälkeen. Aamupalaksi tavanomainen leipä-jugurtti-kahvi-mehu-vesi-yhdistelmä, sitten tavarat kasaan ja kohti mummolaa, jonne taapero jäi ei-vastalauseiden kera. Äidistä eroaminen tuntuu aina olevan yhtä kamalaa. Kun ajelin yksin kohti Kannonkoskea, alkoi kauhistuttaa. En osaa, en jaksa, en uskalla, näytän juostessani oudolta, kaikki muut ovat parempia... Näin tsemppaavia ajatuksia oli pää täynnä.
Matkan varrella oli pakko pysähtyä varmistamaan, että alkaahan kympin juoksu vast…

Muistojen verestämistä ja kisajännitystä

Kuva
Pitkäaikainen suunnitelma muuttui todeksi eilen, kun kapusin viimein hevosen selkään. Olen ollut todellinen hevostyttö lapsena ja nuorena, mutta ratsastus on jäänyt vuosiksi ja vuosiksi, vaikka mahdollisuuksia hevosteluun olisi ollut hyvinkin lähellä. Lapsistani kaksi harrastaa ratsastusta, toinen varsin aktiivisesti ja tavoitteellisesti, mutta minun roolini on hevosharrastuksessa pitkään ollut toimia kuljetus- ja maksuvastaavana.
Kylläpä oli kivaa pitkästä aikaa ratsastaa! Totesin, että eivät vanhat perustaidot ole mihinkään kadonneet, vaan hevosen selässä oleminen tuntui luontevalta ja mukavalta. Tosin aika nopeasti huomasin sen, että jaloissa alkoi meno tuntua - reidet muistuttelevatkin tänään, että jotain tavallisesta poikkeavaa tuli eilen tehtyä. Reisilihakset joutuivatkin tekemään töitä eri tavalla kuin normaalissa arjessa.
Muutenkaan ratsastus ei ole mikään pilipaliurheilulaji, vaan esimerkiksi keskivartalon lihasten on oltava kunnossa, jotta istunta pysyy kovemmassakin menoss…

Varustehankintoja

Kuva
Kesä - mikä ihana syy tehdä varustehankintoja juoksemista varten! Lauantain hellelenkillä totesin, että juomapullo olisi ollut ehdottomasti tarpeen, ja sunnuntaina otinkin testiin aiemmin hankkimani Niken juomapullovyön. Pulloon menee vettä puolisen litraa, mikä ainakin minulle riittää pidemmällekin lenkille. Kuminauhalenkin avulla saa varmistettua, että pullo pysyy pussissaan, ja pullon sai ihan kätevästi irrotettua ja palautettua paikalleen liikkuessa.

Noin tunnin lenkillä en ainakaan ehtinyt huomata, että vyö olisi pahemmin painanut tai hiertänyt. Hieman jouduin hakemaan sitä, mikä olisi sopiva kireys vyölle, mutta kyllä tuo setti oli huomattavasti kätevämpi kuin irtopullo kädessä.

Vyössä on pullon molemmilla puolilla vielä vetoketjutaskut, joihin saa helposti talletettua vaikkapa avaimet ja vähän rahaa. XXL:n verkkokaupasta tekemäni ostos vaikuttaa siis ainakin näin alkuun hyvältä!

Sunnuntaina tajusin ottaa testiin myös juoksushortsit, jotka ostin jo toukokuussa Stadiumilta - tai…

Metsään!

Kuva
Helteestä huolimatta menin lenkille. Helteen takia suuntasin lähimetsään.
Olen aiemmin käynyt lähimetsikössä perheen pienimmäisen kanssa, ja monesti olen ajatellut, että kivahan tuonne olisi mennä juoksemaankin. En vain ole saanut aikaiseksi ennen kuin tänään, kun kimmokkeena toimi helteinen sää, jota pakenin metsän siimekseen. Ja mukavaahan siellä oli olla.
Varmaan sekä ulkoilman lämpötila että epätasainen maasto aiheuttivat sen, että syke nousi aika nopeasti. Aika pian alun jälkeen päätinkin, että en isommin sykettä seuraile, kunhan se ei maksimialueelle karkaa. Eikä niin käynytkään, vaan sain mukavan keskitehoisen treenin aikaiseksi.
Reilut neljä kilometriä taittui 38 minuutissa. Keskisyke oli 141. Hellettä lievensi mukavasti tuuli, joten olo ei käynyt liian tukalaksi. Vesipullo olisi tosin kannattanut mukaan napata.

Kesäkuun valintoja

Kuva
Kesäkuussa tuli lopulta juostua vähän, ja sadan kilometrin suora katkesi. Hädin tuskin sain 50 juostua kilometriä täyteen. Juoksin kahdesti 12,5 kilometriä, mistä voi päätellä, että yksittäisiä juoksukertoja kertyi vähänlaisesti.
Harmittaa, mutta maailmanlopusta ei kuitenkaan ole kysymys. Kuun alkupuolella oli tunnustettava, että en ollut täysin kunnossa. Tukkoisuutta ja flunssaoireita oli takana kuukauden verran, ja päädyin viimein lääkärin pakeille. Allergialääkkeet ovat oloa kohentaneet, ja toivon, että heinäkuussa juoksumatkaa kertyy taas enemmän.
Tässä kuvatunnelmia kesäkuulta:
Vuoden aiemmat koosteet:
huhtikuumaaliskuuhelmikuutammikuu