Kosken kuohuntaa ja kesäliikuntaa

Silta ei ole enää ihan täydessä terässä.
Juoksukilometrejä ei ole viime päivinä suuremmin kertynyt, mutta muuten on kyllä tullut liikuttua. Sain alkukesästä huollatettua polkupyöräni, ja nyt, kun sain myös hankittua pyörään peräkärryn, on pyöräilystä tullut hieman aiempaa helpompaa. Taapero kulkee kärryssä hyvin mukana, joten pyörälenkille voi lähteä, vaikkei lapselle olisikaan hoitajaa saatavilla.

Eilen kävimme pyöräilemässä kesäpaikan lähimaastossa seitsemän kilometrin lenkin. Ihan peruskestävyysalueella eivät sykkeet pysyneet millään, koska lähimaasto on melko mäkistä ja parinkymmenen kilon lisäkuorma pyörän perässä lisää tietysti vastusta. Kivaa oli joka tapauksessa!

Tänään kävinkin yksin tekemässä hölkkälenkin, joka oli hyvinkin kevyt: vajaat viisi kilometriä sujui keskisykkeellä 127 ja maksimikin oli vain 136. Vauhti oli toki erittäin hidasta, mutta pääasia on, että sykkeet eivät huitele kovin korkeissa lukemissa.

Juoksin pääasiassa asfaltilla mutta lenkin puolivälin jälkeen suuntasin läheisen kosken lähelle kuuntelemaan veden pauhua ja nauttimaan metsän siimeksestä. Kosken luokse vei silta, jonka luona varoiteltiin kulkemisesta omalla vastuulla. Vähän taisi syke pompata, kun ensimmäinen askel sillalla painui aika alas, mutta onneksi silta kesti!
Kosken kohinaa.
Hölkän ja pyöräilyn lisäksi on tullut uitua, soudeltua ja käveltyä rannalla, ja suunnitelmissa on painella kohtapuoliin läheiseen marjametsään. Varsin kesäisiä kuvioita siis täällä!

Kommentit