Pitkä lenkki

Vetistä.
Juoksin tänään tähänastisen elämäni pisimmän lenkin. Mittariin kertyi 17 kilometriä, ja tällä hetkellä tunnen itseni voittajaksi. Vuosi sitten haaveilin kymmenen kilometrin juoksusta, mikä sekin tuntui utopistiselta ajatukselta. Nyt ollaan tässä!

Sääolosuhteet hieman mietityttivät etukäteen, sillä sääennuste lupaili sadetta. Miten mukavaa, että ennuste piti paikkansa täsmälleen ja sataa tihuutti, kun vedin juoksuvermeitä päälleni. Lopulta sade ei haitannut oikeastaan lainkaan: ei ollut liian kylmä vaan juuri sopiva, vaatteet ja kengät kastuivat mutta eivät hiertäneet.
Illaksi selkeni.
Olen seuraillut Asicsin treeniohjelmaa hieman soveltaen, ja tänään ohjelmassa oli juosta 17 kilometriä kilometrivauhdilla 6:29. Etukäteen ajatus kauhistutti, ja suunnittelin reittini siten, että olisin voinut oikaista takaisin lähtöpisteeseen, jos voimat olisivat loppuneet kesken. Mutta kerta kaikkiaan mahtavaa oli huomata, että jaksoin varsin hyvin ja keskinopeus oli lopulta pikkuisen tavoitetta parempi eli 6:21. 

Koska olen surkea arvioimaan nopeuksiani, vaihtelivat kilometriajat välillä 6:08-6:27. Tavoitteenani oli Asicsin ohjeistuksen mukaan säilyttää vauhti siten, että en ainakaan lopussa joutuisi hidastamaan voimien vähentyessä. Niin ei käynytkään vaan itse asiassa kaksi viimeistä kilometriä olivat lenkin nopeimpia. Eivät tarkoituksella vaan koska loppumatkasta jouduin pysähtelemään liikennevaloihin enkä oikein ollut perillä keskivauhdeistani. Juoksin sitten varmuuden vuoksi vähän reippaammin.

Tämä torstain pitkä lenkki oli minulle henkisesti todella tärkeä. Välillä (esimerkiksi viimeksi maanantaina) on ollut usko vähissä, mutta nyt luotan hieman paremmin omaan jaksamiseeni.

(Postauksen kuvat eivät aiheeseen juuri liity, niitä ei ole edes otettu lenkin aikana.)

Kommentit

  1. Vastaukset
    1. Olen kyllä tosi iloinen, kun sujui niin hyvin. :)

      Poista
  2. Mahtavaa, Jonna!

    Asicsin ohjelma vaikuttaa hyvältä. Olen soveltaen käyttänyt sitä muutaman vuoden. Aloittelevat juoksijakaverini ovat saaneet siitä hirmu paljon hyvää treenitietoutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - olen edelleen tyytyväinen. :)

      Asicsin ohjelmassa olen tykännyt siitä, että siinä seurataan ohjeellisia vauhteja, ei sykettä. Vaikka sykkeenkin seuraaminen on taatusti tärkeää, on mulla mennyt turhan monta kertaa hermo siihen, kun syke ei pysy säädetyissä rajoissa. Tarkoitukseni on kuitenkin nauttia juoksemisesta eikä hermoilla sykkeestä.

      Poista

Lähetä kommentti