Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2016.

Lokakuun valintoja

Kuva
Lokakuu ei tänä vuonna mielestäni ole ollut nimensä veroinen. Ei ole ollut lokaista vaan mukavan kuivaa ja sateetonta. Päiväkoti-ikäisen vanhempana tulee kiinnittäneeksi huomiota esimerkiksi sellaiseen seikkaan, että kurahousuja ei ole juuri tarvittu vaan pelkällä ulkohaalarilla on pääsääntöisesti selvitty.

Sääolosuhteita ei siis ole syyttäminen siitä, että juoksukilometrejä kertyi lokakuussa juuri ja juuri sata, ei enempää. Enkä syytäkään, vaan syytän kiireen pirulaista ja sitä, että en vuosien kokemuksellakaan osaa edelleenkään arvioida riittävän realistisesti sitä, kuinka paljon erilaiset toimet vievät aikaa. Siitä esimerkkinä vaikkapa tämä postaus.

Sen verran osaan kuitenkin suunnitella elämääni, että onnistuin sadan kilometrin kuukausirajan rikkomisessa. Tiesin, että tänään on aikaa juosta, joten kävin tempaisemassa lokakuun päättymisen kunniaksi puuttuvat yhdeksän kilometriä suloisessa syysauringon paisteessa.

Mitä muuta lokakuulta sitten on jäänyt mieleen? Tässä joitakin poimi…

Oivalluksia-haaste

Kuva
Sain pikkuliten-blogista Oivalluksia-haasteen, jonka on ideoinut Nina. Ohjeistus on tässä:
Poimi puhelimesi kätköistä 10 (tai itsellesi sopiva määrä) kuvaa, jotka spontaanisti herättävät ajatuksia. Pikku oivalluksia tai muuta jakamisen arvoista. Kuvien laadulla ei nyt ole väliä vaan sillä, mitä niistä haluat kertoa. Lyhyesti - lause tai kaksi/kuva riittää, varsinkin jos kuvia on paljon. Voihan niistä kiinnostavammista tehdä vaikka omat postauksensa. #oivalluksiahaaste Tässä minun oivalluksiani:

Hevoset. Nuorena olin intohimoinen hevostyttö, ja nyt esikoiseni on samalla tiellä. Täytyy tosin todeta, että yritin kyllä tarjota tyttärelle muitakin harrastuksia huilunsoitosta jalkapalloon, mutta hevoset ovat asettuneet hänen sydämeensä lähtemättömästi. Ja hyvä niin, sillä onhan ratsastaminen monella tapaa hieno harrastus!


Lappi. Mieltä rauhoittava ja sykähdyttävä matkakohde, jonne palaan mielelläni aina uudelleen.


Espanja. Viime keväänä tuli käytyä ensimmäistä kertaa Barcelonassa, ensi keväänä …

Aikatauluttamisen pakko

Kuva
Syysloman jälkeen koitti kiireinen arki, joka on tarkoittanut paitsi hektisiä päiviä, myös iltamenoja. Omat liikuntamenot on ollut pakko aikatauluttaa, jotta liikkuminen ei jäisi vain suunnitelmaksi.

Aina aikatauluttaminen ei kuitenkaan onnistu, vaikka kuinka suunnittelee. Eilinen oli sellainen päivä. Tarkoitus oli, että lähden töistä kello 14, ampaisen kotiin laittamaan ruoan uuniin, käyn ruoan hautuessa lenkillä vajaan kolmen vartin verran ja sitten ampaisen hakemaan Syyspojan hoidosta.

Muuten hyvä suunnitelma, mutta ei toteutunut. Ensimmäinen mutka matkaan tuli, kun töistä lähteminen viivästyi - kuten usein käy. Toinen mutka matkassa oli ylioptimistinen käsitykseni siitä, kuinka nopeasti ruoan saa saateltua uuniin. Kolmas mutka oli esikoisen vieno pyyntö käydä hakemassa hänen kirppariostoksensa myyjältä. Jo toisen mutkan kohdalla tajusin, etten mitenkään ehtisi lenkille ennen kuin olisi aika mennä hakemaan lapsukaista. Niinpä taivuin tyttären pyyntöön ja hylkäsin ajatukseni lenkis…

Hidas aamulenkki helli

Kuva
Aamulenkki alkoi hulinalla. Kiireessä tavaroita kasaan, kotoa liikkeelle, pienimmäinen lapsi hoitoon, isosiskot kouluun - sitten olikin ylimääräistä aikaa ennen töiden alkamista. Aika rauhoittua, aika keskittyä maisemiin ja kevyeen hölkkään. Ajatuksena oli edetä matalilla sykkeillä mutta olla hermostumatta, jos syke ei pysy aisoissa.

Alkuun meinasin jäätyä, kun järveltä kävi kova tuuli, mutta liikkuessahan lämpenee. Sen verran kylmä tosin oli, että koko matkan oli pakko pitää hanskat kädessä ja pipo päässä. Esimakua siitä, mitä lähikuukaudet tulevat pitämään sisällään.


Mutta mikä lenkki, mikä tunne! Etenin hyvin hitaasti etanan lailla - ja nautiskelin. Aikaa kului tunti ja neljäkymmentä minuuttia siihen päälle, matkaa taittui vaatimattomat noin 12 kilometriä. Meno oli mukavaa, leppoisaa ja henkisesti helppoa. 
Oli aikaa ihastella maisemia, olla yksin ja ajatella. Syke pysyi maltillisissa lukemissa ilman tuskailua, ja pitkän lenkin keskisyke oli lopulta 124. Pysyin siis hyvin sykealueilla…

Lomatunnelmia - lepoa ja liikuntaa

Kuva
Syysloma tuli tänä(kin) vuonna todella tarpeeseen: erityisesti perheen pienimmän kanssa viimeiset hoitopäivät ennen pidempää vapaata olivat aika nihkeitä ja aamuheräämiset vaikeita. Loma tuli siis todella oivaan aikaan, ja nyt on viikon verran saatu ladata akkuja, jotta jaksetaan rutistaa jouluun saakka.


Lokakuun myötä säät ovat viilenneet, mutta syyslomalla saatiin silti nauttia varsin mukavista syyspäivistä - pilvisistä kylläkin mutta myös sateettomista! Ulkoillessa huomaa, että kyllä lokakuussakin on luonnossa kaunista katseltavaa, kunhan vain malttaa pysähtyä.

Etukäteen toivoin, että lomalla saisin levätä ja liikkua. Molemmat toiveet toteutuivat: nukuin hyvin, vietin perheen kanssa leppoisia syyspäiviä ja pääsin liikkumaan.

Syysloman alkupäivinä suuntasimme Pyhä-Häkin kansallispuistoon pienelle retkelle, ja nautin päivästä suuresti. Ehdottomasti täytyy suunnata samoihin maisemiin uudelleen, miksei myös muihin lähialueen kansallispuistoihin ja luontomaisemiin.


Lenkille pääsin myös…

Sunnuntai, retkipäivä

Kuva
Harmaa lokakuinen sunnuntai, eikä oikein mitään tekemistä. Ehdotin lapsista keskimmäiselle ja hänen kaverilleen patikointia kansallispuistossa, ja sain yllätyksekseni innostuneen vastaanoton. Syyspoika lyöttäytyi mukaan ilman isompia neuvotteluja, ja niinpä suuntasimme kohti Pyhä-Häkin kansallispuistoa. Mukaan pakattiin vähän eväitä, mutta kokonaisuudessaan matkaan suunnattiin aika kevein varusteluin - aikomus oli lähinnä piipahtaa katsomassa maisemia ja edetä Syyspojan jaksamisen mukaan.

Päätimme etukäteen, että mikäli seurueen pienin jaksaa, kävelemme parkkipaikalta Kotajärven keittokatokselle, missä paistamme makkaraa ja mistä suuntaamme takaisin autolle. Matkaa Kotajärven rannalle on noin 1.7 kilometriä, ja menomatkan Syyspoika jaksoi hienosti. Maasto on varsin helppokulkuista, vain parissa kohtaa kivet ja juurakot vaikeuttavat kulkemista hieman. Pitkospuita on matkan varrella paljon.

Väkeä oli liikkeellä paljon! En tiedä, aiheuttiko syysloma ryntäyksen kansallispuistoon vai olik…

Upea syksy!

Kuva
Ei voi kuin ihastella, miten upeasta syksystä on tänä vuonna saatu nauttia. Vaikka sää on käynyt kylmemmäksi, riittää ulkona edelleen ihasteltavaa ja kaunista katseltavaa. Vaikka välillä tuulee navakasti, on silti vielä päiviä, jolloin aurinko onnistuu lämmittämään säteillään suloisesti.

Lokakuun alku on ollut minulle juoksun suhteen leppoisa. Olen tehnyt muutaman lyhyehkön lenkin, koska aikaa ei pitkiin rupeamiin ole ollut. Nyt työkiireet helpottavat hieman, ja ensi viikolla vietetään syyslomaa. Toivon, että lomalla on aikaa sekä levätä että liikkua. Sen lisäksi toivon, että edelleen voidaan nauttia kauniista syyspäivistä.