Hidas aamulenkki helli


Aamulenkki alkoi hulinalla. Kiireessä tavaroita kasaan, kotoa liikkeelle, pienimmäinen lapsi hoitoon, isosiskot kouluun - sitten olikin ylimääräistä aikaa ennen töiden alkamista. Aika rauhoittua, aika keskittyä maisemiin ja kevyeen hölkkään. Ajatuksena oli edetä matalilla sykkeillä mutta olla hermostumatta, jos syke ei pysy aisoissa.


Alkuun meinasin jäätyä, kun järveltä kävi kova tuuli, mutta liikkuessahan lämpenee. Sen verran kylmä tosin oli, että koko matkan oli pakko pitää hanskat kädessä ja pipo päässä. Esimakua siitä, mitä lähikuukaudet tulevat pitämään sisällään.



Mutta mikä lenkki, mikä tunne! Etenin hyvin hitaasti etanan lailla - ja nautiskelin. Aikaa kului tunti ja neljäkymmentä minuuttia siihen päälle, matkaa taittui vaatimattomat noin 12 kilometriä. Meno oli mukavaa, leppoisaa ja henkisesti helppoa. 

Oli aikaa ihastella maisemia, olla yksin ja ajatella. Syke pysyi maltillisissa lukemissa ilman tuskailua, ja pitkän lenkin keskisyke oli lopulta 124. Pysyin siis hyvin sykealueilla 1 ja 2.


Aamulenkistä sai upean alun työpäivään, joka jatkuu iltaan saakka. Lähes kaksituntisen ulkoilun jälkeen tuntui todella hyvältä mennä työpaikalla lämpimän suihkun kautta syömään ja aloittaa työt. Olen iloinen, etten antanut pienen kiireen tunnun vaivata enkä jättänyt suunnittelemaani lenkkiä väliin. Tuntuu, että lopulta sain paljon enemmän kuin mitä ajassa menetin.

Kommentit