Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on marraskuu, 2016.

Ja se on siinä: marrasputki päättyi!

Kuva
Marrasputki on päättynyt - katkeamattomana. Viimeisen lenkin juoksin tänään, ja vaikken etukäteen olisi uskonutkaan, onnistuin todellakin juoksemaan marraskuun jokaisena päivänä vähintään 25 minuuttia. *rumpujen pärinää*

Aika monena päivänä lenkki kesti tuon säädetyn 25 minuuttia tai jokusen minuutin yli. Mutta aika monena päivänä juoksin pidempäänkin, ja lopputuloksena sain kokoon kaikkien aikojen ennätyskilometrimäärän kuukautta kohden: 164.5 kilometriä. Monenlaista kuukauteen mahtui. Oli sulaa maata, vetistä baanaa, kuivaa polkua, rapaista metsätietä, lumista väylää ja jäistä asfalttitietä. Oli auringonpaistetta, vesisadetta, yleistä harmautta, valoa, lämpöasteita ja pakkasta. En ehkä koskaan aiemmin ole ollut marraskuussa niin aistit avoinna ulkoilman suhteen kuin tänä vuonna - ja se tuntuu hyvältä. Kun aiemmin marraskuu on tarkoittanut minulle lähinnä sisällä lymyilyä ja ulkoilman masentavaa pimeyttä, nyt havaitsin, miten tästäkin vuodenajasta löytyy kauneutta ja lumoa, kun vain…

Marrasputken loppupää häämöttää

Kuva
Kun viime viikolla sai sovitella nastalenkkareita jalkaan, sai marrasputken viimeisen kokonaisen viikon aloittaa kaatosateen jälkeen sulalla hiekkatiellä. Lumettomista ja jäättömistä reiteistä sekä vesisateesta on saanut lenkillä jos toisellakin.
Mitä muuta on marrasputken viimeiseen kokonaiseen viikkoon sisältynyt?
leutoa säätä: tuntui kummalliselta, kun esimerkiksi maanantai-iltana puhalsi leppoisa tuuli ja olisi voinut kuvitella, että eletään syyskuutalunta: viikon loppupuolella pölähti valkeutta maisemaan niin, että lauantaina olin kiitollinen auraajalle, joka oli käynyt siivoamassa kevyen liikenteen väylää lenkkikuntoonkeventelyä: marrasputken viikoista tämä oli kevein, tarkoituksella - viikon pisin lenkki vain kahdeksan kilometriäOzzya ja Cormorania: Minä, Ozzy vaihtui Robert Galbraithin eli J. K. Rowlingin Käen kutsu -dekkariin, joka on Cormoran Strike -sarjan aloitusosakilometrejä hieman alle 34. Marrasputkea on edessä enää vaivaiset kolme päivää, eli loppusuora on jo hyvinkin…

Uudet lenkkarit: Adidas Energy Boost

Kuva
Uusien lenkkareiden hankkiminen on ollut ajankohtaista jo jonkin aikaa. Asicsin Gel-Flux 2 -kengät toimivat edelleen hyvin, mutta Niken Vomerot ovat käyneet sisäpuoleltaan sellaisiksi, että pitkiä lenkkejä niillä ei enää kannata tehdä, ellei halua jalkojaan kipeiksi.
Adidas alkoi kiinnostaa, kun lueskelin merkistä useita innostuneita arvioita. Kun sain Stadiumilta alennuskupongin, päätin kotiuttaa nämä Energy Boost -kengät ja testata niitä.

Heti kengät saatuani kohtasin pari erikoisuutta, joista olin toki arvioita lueskellessani jo kuullut. Ensinnäkin kenkä on materiaaliltaan neulosmainen, mikä hieman arvelutti ostohetkellä. En tiedä, miten hyvin neulos kestää käytössä tai kuinka lämpimänä se jalat pitää sitten, kun kylmyys kunnolla iskee. Neulosmaisen materiaalin huono puoli on se, että siihen tuntuu tarttuvan jonkin verran likaa. Toiseksi kengän päälliosa on yhtenäinen, sukkamainen, ja se tuntui alkuun hassulta. Nyt, kun ratkaisuun on tottunut, siihen ei kiinnitä enää lainkaan huom…

Marrasputken puoliväli on ylitetty

Kuva
Marrasputki on ylittänyt puolivälin! Yllättävän helposti on taas yksi etappi saavutettu, joskin tämä viikko on ollut aikataulullisesti rupeaman hankalin.

Marrasputken kolmas viikko on sisältänyt:
jäätä: talvinen lumikeli on vaihtunut loskaan ja jäähän siten, että nastalenkkarit piti viikolla ottaa käyttöönvesisadetta: useampi lenkki tuli tehtyä jonkinlaisessa vesisateessailtalenkkejä: juoksin neljä lenkkiä seitsemästä illalla hämärässäOzzya: edelleen lenkkiseuranani kulkee äänikirja Minä, Ozzypientä nihkeyttä: aina en ole innoissani painellut lenkille - lähinnä huonoista säistä johtuen - muttahyvää mieltä on ollut kotiintuomisina joka lenkin jälkeenhiihtoa: hiihtokausi avattiin lauantainayhteensä 39 kilometriä juoksua. Nyt edessä onkin marrasputken viimeinen kokonainen viikko. Sitä kohti näiden kuvamuistojen myötä:

Hiihtokausi alkoi

Kuva
Vaikka lumet ovat kovaa vauhtia katoamassa lämpöasteiden ja vesisateen myötä, sain tänään aloitettua hiihtokauden. Suuntasimme Kannonkoskelle ensilumenladulle kokeilemaan luistoa, jota kyllä löytyi omiksi tarpeiksi.

Piispalan ensilumenlatu on noin kilometrin mittainen lenkki, josta yksinkertaistettuna toinen puolisko on ylämäkeä ja toinen alamäkeä. Jäinen alusta aiheutti sen, että kovin nautinnolliseksi hiihtelyä ei voi kutsua: ylämäessä piti auttaa käsivoimin, ettei liukunut alaspäin, ja alamäessä taas piti jarrutella, ettei vauhti kasvanut liian suureksi.

Sääolosuhteillehan ei mitään voi. Muuten latu oli kyllä erittäin hyvä ja oli kivaa päästä suksille pitkästä aikaa. Kilometrejä kertyi vain kolme, mutta syke ehti tuossakin matkassa käydä aika korkealla. Itse asiassa tuli tehtyä suunnittelematon intervalliharjoitus, kun syke nousi aina ylämäessä ja laski alamäessä kymmeniä pykäliä.

Toivottavasti lunta saadaan pian lisää niin, että laduille pääsee vähän pidempääkin lenkkiä kiertämää…

Putki taipui vaan ei katkennut

Kuva
Marrasputki oli eilen katketa. Päivään tuli odottamattomia käänteitä ja kiirettä piisasi niin, että kello 19.30 ajattelin, että nyt taitaa putkeen tulla katkos.

Hetkeä myöhemmin tajusin, että jos kiirehdin, ennätän vielä 25-minuuttisen pariin. Hieman piti myös soveltaa, mutta niin vain sain päivän saldon täyteen.

Soveltaminen tarkoittaa sitä, että
a) pätkin juoksuni kahteen osaan: ensin kymmenen minuuttia ja hieman myöhemmin vartti
b) asetin katu-uskottavuuteni koetukselle juoksemalla ympyrää parkkipaikalla, missä odotin tytärtä harkoista (tosin luulen, että parkkipaikalla bassokaiuittimiensa kuuluvuutta testanneet nuoret tuskin kiinnittivät huomiota ohi vilahtelevaan täti-ihmiseen).

Kun on kiire, tarttuu kiire helposti myös juoksuun - ikään kuin nopeammin juoksemalla tavoittaisi päivän aikarajan nopeammin. Vastaiskuna kiireen tunnulle päätin ottaa tietoisesti aikaa ja edetä niin hitaasti kuin vain kykenen. Taktiikka toimi: lenkin päätyttyä ei ahdistanut aikataulutettu arki vaan oli …

Kohti marrasputken puoliväliä

Kuva
Marrasputki on jatkunut talvisissa tunnelmissa. Lenkille pääsyä on joutunut suunnittelemaan hitusen enemmän kuin edellisviikolla, mutta edelleen putki on jatkunut katkeamattona - vaikkakin viikon viime hetkillä aikataulu meni melko tiukaksi.

Marrasputki alkaa olla lähellä puoliväliä. Putken toinen viikko on sisältänyt esimerkiksi

talvisäätä: lunta on sadellut niin, että lenkit on saanut tehdä mukavan talvisessa tunnelmassa.hyytävää talvisäätä: alkuviikosta tuuli niin vinhasti, että ilman putkea olisi parikin lenkkiä jäänyt suunnitelmaksi - se tuli todettua, että -17 asteen pakkanen ei tunnu ollenkaan niin kylmältä kuin viimainen -9 astetta.kaunista säätä: jotenkin auringonpaiste sykähdyttää erityisen paljon juuri marraskuussa.Ozzya: Tommi Kinnusen Lopotti päättyi ja sen tilalla kuulokkeissa on edennyt Ozzy Osbournen omaelämäkerta Minä, Ozzy.päivälenkkeilyä: ihan parasta on, kun pääsee nauttimaan valosta!iltalenkkeilyä: auringon laskettua kävin lenkillä kahdesti, ja sunnuntaina juoksin…

Luonnosta voimaa

Kuva
Mikä huikea aamu!
Tarkoitus oli juosta tänään reipas tunnin lenkki, mutta aamulla lämpömittaria vilkaistaessa lihakset jähmettyivät saman tien: -17 astetta pakkasta! Niinpä päätin käydä kevyesti hilpaisemassa sen 25 minuuttia, mitä marrasputki vaatii, ja kiirehtiä sen jälkeen sisätiloihin lämmittelemään.

Onneksi lähdin ulos. Siellä odotti hengästyttävän kaunis ja sielua pakahduttavan upea ilma. Aurinko värjäsi paisteellaan maiseman oranssinpunaiseksi ja pakkanen puki puut ja pensaat huurreasuun. Yöllä satanut lumipeite teki ympäristöstä puhtaan valkeaa. Kylmyydestä huolimatta oli pakko psyähtyä välillä ihastelemaan ja kuvaamaan sitä täydellisyyttä, mihin vain luonto pystyy.


Luonnon voima on valtava, niin hyvässä kuin pahassa. Kun järven rannalla aurinko tekee hangesta pienten timanttien tanssin ja tunnelma on pysähtyneen harras, on helppo uskoa siihen, että maailmassa on paljon kaunista ja hyvää.


Aamuinen lenkki järven rannalla oli minulle tärkeä ja tarpeellinen. Onnen tunteen voi sa…

Hyytävää lenkkeilyä

Kuva
Aamulla oli ohjelmassa leppoisa, pitkä lenkki. Ulkolämpömittari näytti miinus yhdeksää astetta - ei kamalan paha mutta sellainen, että piti vähän miettiä pukeutumista. Säätiedotusta vilkaistessa selvisi, että pukeutumista pitääkin miettiä vähän enemmän: Ilmatieteen laitoksen mukaan -9 ja navakka tuuli vastaavat yhdessä -17 asteen pakkasta!

Lenkille lähdin seuraavanlaisin varustein:
lyhythihainen tekninen paitakaksi pitkähihaista (ohuempi trikoopaita ja paksu fleecepusero)paksuhko juoksutakkijuoksutrikoottuulihousuthiihtohanskattrikoopipojuoksusukatsamat lenkkarit, joilla juoksen myös kesällä. Pakkaseen varustus oli aivan riittävä, jopa pikkuisen liian lämmin paikoin. Mutta tuuli teki varustautumisen vaikeaksi! Niillä reittiosuuksilla, joihin kipakka viima iski pahimmin, paleli. Pahimmalla vastatuuliosuudella sykemittarikin näytti pakkasesta pahastuvan, sillä lukemat vaihtelivat melko rajusti, vaikka vauhti pysyi samana.
Lenkin jälkeen pahimmin kärsineiltä tuntuivat sormet, takapuoli j…

Marrasputken alkupäässä

Kuva
Marrasputki on alkanut. Ilmassa on ollut intoa ja aikatauluttamista: välillä on pakko miettiä aika tarkkaan, mihin väliin oma 25-minuuttinen oikein mahtuu. Itse asiassa eihän kyse suinkaan olekaan pelkästä 25-minuuttisesta, vaan valmisteluineen ja loppuhommineen aikaa lenkkeihin kuluu kyllä enemmän.

Mitä marrasputken ensimmäisiin päiviin sitten on sisältynyt?
Innostusta: Ajatus siitä, että jokaiseen päivään sisältyy juoksemista vähintään 25 minuuttia, on tuntunut ilahduttavalta. Haastan itseäni etsimään sopivia rakosia päivistä, jotka ovat aika ajoin kovin täysiä, ja haaste tuntuu ainakin näin alussa innostavalta.Jännitystä: Ajatus siitä, että jokaiseen päivään sisältyy juoksemista vähintään 25 minuuttia, on tuntunut myös jännittävältä, vähän pelottavaltakin. Jaksanko, ehdinkö, pystynkö?Harkintaa: Koska en halua uuvuttaa itseäni heti putken alussa, olen pyrkinyt miettimään kokonaiskuormitusta niin, että säilyn ehjänä. Haluan myös säilyttää liikunnan ilon, kenties jopa lisätä sitä.Pitk…

Marraskuu ja marrasputki

Kuva
Marraskuu on täällä! Kaamosväsymyksen riski on ilmeinen, ja kysymys kuuluukin, kuinka saa itsensä pidettyä aktiivisena ja liikkeellä, kun ulkoilma ei suuremmin houkuttele eikä maisemaakaan voi varsinaisesti värikkääksi määritellä. Kuinka vastustella sohvan kutsua ja miten saada itsensä pysymään pois herkkukätköjen kimpusta?

Yksi vastaus on marrasputki, joka kuulemma on Jari Rostin eräälle ultrajuoksijalle ideoima koitos. Tarkoituksena siis on, että joka päivä juostaan vähintään 25 minuuttia - enemmänkin toki saa juosta. Vuosien mittaan marrasputkesta on syntynyt erilaisia variaatioita, mutta perusidea on tuo edellä mainittu. Ja sitä yritän minäkin lähteä toteuttamaan.

En ole aiemmin marrasputkeen osallistunut, ja moni asia mietityttää. Voihan olla, että homma tyssää heti alkuunsa aikatauluhaasteisiin tai liialliseen rasitukseen, mutta kiinnostavaa onkin katsoa, millaisia vaikutuksia putkella on.

Siispä avoimin mielin kohti kaamosta ja marrasputkea!