Marrasputken alkupäässä

Tästä lähdettiin liikkeelle tiistaiaamuna 1.11.
Juoksua 1h 41 min.
Marrasputki on alkanut. Ilmassa on ollut intoa ja aikatauluttamista: välillä on pakko miettiä aika tarkkaan, mihin väliin oma 25-minuuttinen oikein mahtuu. Itse asiassa eihän kyse suinkaan olekaan pelkästä 25-minuuttisesta, vaan valmisteluineen ja loppuhommineen aikaa lenkkeihin kuluu kyllä enemmän.

Mitä marrasputken ensimmäisiin päiviin sitten on sisältynyt?
  • Innostusta: Ajatus siitä, että jokaiseen päivään sisältyy juoksemista vähintään 25 minuuttia, on tuntunut ilahduttavalta. Haastan itseäni etsimään sopivia rakosia päivistä, jotka ovat aika ajoin kovin täysiä, ja haaste tuntuu ainakin näin alussa innostavalta.
  • Jännitystä: Ajatus siitä, että jokaiseen päivään sisältyy juoksemista vähintään 25 minuuttia, on tuntunut myös jännittävältä, vähän pelottavaltakin. Jaksanko, ehdinkö, pystynkö?
  • Harkintaa: Koska en halua uuvuttaa itseäni heti putken alussa, olen pyrkinyt miettimään kokonaiskuormitusta niin, että säilyn ehjänä. Haluan myös säilyttää liikunnan ilon, kenties jopa lisätä sitä.
  • Pitkä lenkki: Marrasputki alkoi reippaasti tunnin ja neljänkymmenen minuutin mittaisella lenkillä, johon sisältyi 12.5 kilometriä. Nyt saa nauraa edelliselle pallukalleni, mutta huomautan kuitenkin, että hölkkäsin lenkin hyvin matalalla sykkeellä enkä todellakaan kirmannut itseäni läkähdyksiin. Seuraavana aamuna tasan 25 minuuttia taittui hitaasti. Siis hy-vin hi-taas-ti. Niin hitaasti, etten kehtaa edes mainita kilometrivauhtiani.
  • Erilaisia reittejä: Jokainen marrasputken alun kuudesta lenkistä tuli juostua eri reiteillä. Oli järven rantaa, asfalttitietä, metsätietä, polkua ja sänkipeltoa.
  • Valoa: Marraskuusta huolimatta olen saanut nauttia auringon kajastuksesta, jopa suoranaisesta paisteesta. Sikäli viikon aikataulut ovat olleet onnekkaat, että olen saanut juosta kuudesta lenkistä viisi valoisaan aikaan. Olen siis juostessani tankannut samalla valoenergiaa.
  • Lopotti: kuuntelen lenkeillä mielelläni äänikirjoja, ja tällä viikolla olen kuunnellut Tommi Kinnusen Lopottia. Parhaimmillaan hyvä äänikirja kietoo pauloihinsa niin, että lenkille lähtöä odottaa innolla suurelta osin sen takia, että pääsee taas hyvän tarinan pariin. Nyt ei tosin voi varsinaisesta lumoutumisesta puhua, mutta ehkäpä tarina vielä lähtee lentoon. Perjantaina tulikin tieto, että romaani on Finlandia-ehdokkaana.
Tässä vielä kuvamuistoja marrasputken alkupäästä:
Keskiviikkoaamuna oli yllättävän valkeaa.
Juoksua 25 minuuttia.
Pellolla torstaina.
Juoksua 26 minuuttia.
Valon kajastusta perjantaina.
Juoksua 48 minuuttia.
Pyhäinpäivän talvinen tunnelma.
Juoksua 34 minuuttia.
Iltalenkki sunnuntaina.
Juoksua 57 minuuttia.

Kommentit

  1. Hyviä pohdintoja marrasputkesta. Varmasti kannattaakin juosta välillä hyyyyyyvin hitaasti jotta kroppa saa palautua. Voisiko tuota 25min jakaa joskus myös minipyrähdyksiin, vaikka aamulla 15min ja illalla pieni kymppi minsan juoksu? :) Jos olisin mukana marrasputkessa niin varmaan välillä tekisin minipyrähdyksiä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Satu.
      Kyllä tuo hyvinhyvin hitaasti juokseminen tuntuu nyt olevan ihan hyvä. Minipyrähdyksetkin kuulostavat kelpo vaihtoehdolta! En tiedä, mitä marrasputkipuritaanit (jos sellaisia on) ideasta tuumaisivat. :)

      Poista
  2. Aika samoilla fiiliksillä putkessa! :) Eniten kyllä innostaa. Ja tosi mielenkiintoista on nähdä, miten ihmiskokeessa käy: onko olo joulukuussa kovin väsynyt vai sopeutuuko tähän ihan hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, eniten innostaa - ainakin vielä! :) Katsoin kalenteria ja totesin, että muutama haastava päivä on tulossa aikataulujen suhteen. Toivottavasti pysyn kuitenkin putkessa mukana. Ja sinä myös, sitten voidaan joulukuussa vertailla tuntemuksiamme. :)

      Poista

Lähetä kommentti